Mies, joka avaa ovet

Mihin aika katoaa? Aika katoaa flunssaan, migreeniin, haaveiluun, nyhjäilyyn, unettomuuteen ja mustaan aukkoon sisälläni.

Tässä on oltu matala lennossa. Kun menee unet, katoaa ote koko elämästä. Ihminen muuttuu koneeksi tai tunteiden ääripäiksi. Nyt tuntuu, että uni voisi olla palaamassa. Pikku hiljaa viikkojen jälkeen. Nyt raivostuttaa uusi naapuri joka katsoo oikeudekseen soittaa lemppimusiikkia koko talolle, etenkin baarin jälkeen öisin. Heräsin lauantai aamuyönä kammottavaan paniikkiin kun bassot jytisivät ja tuntui, että kuolen. Naapurin bassot laukovat ahdistuskohtauksia, eivätkä helpota migreeniä.

Opiskelu seisoo. On motiivi, ei jaksamista.

Kuvailin ahdistukseni ystävälleni. Huomasin järkytyksen, ehkä se ei sovi herkimmille, jaan sen tässä silti.
Minun ahdistukseni asuu rinnan päällä. Se on kiiltävän musta, vailla värejä ja se sykkii syösten aaltoja ympärilleen. Ahdistuksen pinta on röpelöinen ja se on kova kuin kovin kivi. Se painaa kuin julmettu, puristaen keuhkoni kasaan, etten saa hengitettyä. Se kasvattaa seittejä, jotka kietoutuvat lihasteni ympärille. Mustat kiiltävät seitit puristavat lihaksiani, ja jokainen lihas nykii omassa tiukassa vankilassaan. Juuri nyt se on hiukan nyrkkiäni pienempi ja se tietää, että puhun siitä.

Olen kai ihastunut. Se on läpeensä säälittävä asia. Mies on kovin kiltti ja suloinen. Minä täytän itseni tämän vuoksi surulla. Ihastuminen ei ole kaunista, se on pakonomaista ja epätoivoista. Istuttiin pubissa ja juotiin tuoppi ja sitten toinen, puhuttiin uskosta, maailmankatsomuksesta, kuolemasta ja siitä millaisia ollaan ja mihin uskotaan. Tiedän kasvoillani olleen typerän hymyn koko sen hetken kun olimme kahden. Tiedän naulinneeni jokaisen hänen älykkään, pohditun lauseensa tiiviillä ihastuneella katseella. Tiedän hiukan flirtanneeni. Tiedän toivoneeni, että olisin laittanut rintaliivit, jotka paremmin toisivat rintani esiin. Tiedän olleeni säälittävä ja jokaisen nähneen ilmiselvän ihastumiseni.

(Oijoi, ole hiljaa sydän, tiedän että kaipaat.)

Se huolehti minut junaan ja hymyili.
Mies, joka avaa ovet, mikä sopii minulle, koska olen nainen, joka aina siitä muistaa kiittää.