Toiminnanohjaus ei ole vahvuuksiani. Olen siivonnut kaappeja. Vastaan hyökyy vuosikymmenten takaa dokumentteja ja muistoja. Diagnooseja ja B-lausuntoja, joita en halua lukea. Silppuan ne kaikki armotta. Nyt sormet ovat kipeät paperin tuhoamisesta.
Löysin käteistä. Olen piilottanut käteistä pahanpäivän varalle, kaikki kuoret ja tavarat on käytävä läpi tarkasti. En tiedä mihin se nuoruuden minä on jemmannut sitä rahaa.
Asuin käytännössä kolmessa paikassa. Oli oma asunto, oli miesystävän koti, oli lapsuuden koti. Kaikki sulautuivat yhtenä kiivaana keväänä pelican-varastoon nukkumaan pariksi vuodeksi. Sieltä ne siirrettiin tähän kotiin, jossa ne uinuivat tähän viikkoon saakka. Nyt niitä on käyty läpi, hävitetty ja poistettu olemasta. Osa on kasattu, niputettu, järjestetty, siirretty kaappiin.
Luin Katja Myllyviidan kirjaa Häpeän hoito. Se ottaa liian kipeää lukea sitä, joten koetan edetä pätkissä. Tällä viikolla en pysty palata siihen. Menneisyys on kroonistuneen häpeän värinen.
Triggeröidyn. Olen ollut flunssainen ja poissa töistä. Liikaa aikaa, liian väsynyt mieli. Olen viestittänyt miehelle, joka ei viestitä takaisin. Triggerit napsuu.
Hylätyksitulemisen pelko.
Häpeä ja epävarmuus siitä kuka olen.
Nyt on annettava laineiden laantua. Tasattava itseni. Kaivaa blogia naftaliinista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti