Positiivista, nukun. Negatiivista, nukun liikaa.
On käynyt ilmi, että minulla on uniapnea oireita. Pitäisi käydä ensi hätään lääkärillä tarkistutamassa nielu. Nielu/kitarisojen irtirepimisestä voisi olla apua. Angiinat voisivat vähentyä ja pääsisi eroon kurkussa jatkuvasti asustavista propuista. Ne ovat sellaisia valkoisia haisevia mätäkokkareita, joita muodostuu tuonne kurkkuun. Taidan kuitenkin tarvita jonkinlaisen ammattilaismielipiteen ensin, kun en edes tiedä mitä kurkusta pitäisi repiä ja mihin kaikkeen se voisi auttaa. Enkä tiedä missä välissä tämänkin asian saan hoidettua.
Heräsin ihmisten ajoissa, touhuilin ja menin unille uudelleen. Koko päivä on nyt siis nukuttu. Päin vastoin kuin aina tähän mennessä elämässäni, nukahtaminen on helppoa. Nukahdan nopeasti ja syvästi. Vaivun koomamaiseen syvään uneen, johon kuulemani mukaan liittyy hengitystapa, jossa haukon ilmaa kuin se ei menisi täysin keuhkoihini. Se selittäisi paljon. Se selittäisi osan tästä väsymyksestä.
Olen kai selvinnyt jokseenkin vuoden vaikeimmista päivistä. Olen elossa. Se on taas voitto, sellaisella todella säälittävällä mittaristolla katsottuna. Työkuntoinen en silti ole. Väsymys on hermostuttavaa. Olen syönyt D-vitamiineja lähes koko talven, niistä on saattanut olla apua. Syöminen on epätervettä, enkä saa itseäni ulos, joten liikkuminen on vähäistä. Tämän viikon rahattomuus teki minusta hetkellisesti toimintakyvyttömän. En muista yhtään olenko jo kirjoittanut näistä asioista, kirjoitan vain tänään, en tiedä ollenkaan mistä asiasta ja miten kirjoitan.
Jokin kaunis elämänvaihe on vielä joskus edessä, jolloin en vihaa kevättä. Että kykenen nauttia siitä, eikä se pistä koko elimistöäni uskomattoman fyysisen taakan alle. Toiset rakastavat kevättä. Kyllä minäkin, hetkellisesti. Silloin kun seisoo puron rannalla ja laskee näkevänsä 6 sorsapariskuntaa herttaisesti vierekkäin lepäämässä. Jonnekin puron varteen ne rakentavat paikan munille ja myöhemmin keväällä syntyy pieniä sorsia pienistä sorsanmunista. Silloin sitä nostaa katseensa siniselle taivaalle, avaa kaulaliinansa ja antaa keväisen tuulen virkistää kasvonsa. Tulee se kevät ja puihin vielä joskus lehdetkin, kunhan jaksaa sinnittää.
Olen nyt tukossa ja jumissa. Nukkunut viitisen tuntia keskellä päivää. Ennen vuoteeseen kömyämistä nostin imurin lattialle. Kaikki on pakkaamatta Ukon luo lähtemistä varten. Niin, täydellisestä erakoitumisesta siirryn junalla parisuhteeseen. Juna on oleva täynnä tuntemattomia ja minä yritän kaivaa itsestäni sen sosiaalisen puolen pintaan.
Mä pakotan tämän kaiken vielä toimimaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti