olisi päästävä ulos taas. lenkille, houkuttelen, hivuttelen itseäni lähtemään. eilen pääkipua, tänään vatsa sekaisin. sormenpäät ovat kylmät ja mieli tuottaa kyyneliä. läppärini näppäimistö on edelleen rikki.
olen kutonut laukkua. siihen pitää löytää suuret puiset napit. en tiedä mistä alkaa etsimään. näen päässäni tietynlaiset, ehkä käy niin että löydän parempaa.
tuntuu että tarvitsisin aikaa erossa ukosta. tuntuu että tarvitsisin sen henkisesti lähemmäs. olen sitonut itseni alakuloon tällä hetkellä. olen sekaisin ja hämmentynyt tunteistani tässä ihmissuhteessa. olen valittanut, ruikuttanut, itkenyt, raivonnut ja sulkeutunut hiljaisuuteen yrittäessäni tulla toimeen omien tarpeideni ja sen välillä mitä suhde antaa. tunnen olevani seinää vasten. tunnen ettei ole mahdollista saada ymmärrystä. en tiedä miten tulisi olla, miten pitäisi käyttäytyä. tunnen että minut on osaksi rikottu.
ukko ei halua minua. ei tunne minua kohtaan intohimon hitustakaan. olen kai niin vastenmielinen ja ruma. se on liian surullista ajateltavaksi. se on torjuntaa, joka sattuu. se ettei ole halua pitää hyvänä tuntuu pahalta. en tiedä miten etenen eteenpäin. tunnen itseni keinottomaksi, ettei ole tapaa saada asiaa läpi. se törmää seinään ja valuu niskat katkenneena alas.
kehossa on hervottomuus, välillä raivoksi puhkeava aggressiivinen välinpitämättömyys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti