Jossain jotkut paskiaiset puhuvat siitä, että se mikä tekee ihmisestä viehättävän, on hänen itsevarmuutensa. Tänään olen tavallista vähemmän itsevarma. Huono minäsuhde tekee olosta kivuliaan. Olen ollut liikaa internetissä katsomassa itseäni kauniinpien naisten kuvia. Olen liikaa nähnyt ympärilläni itseäni kauniinpia naisia. En osaa sanoa, miksi sitä on niin turhamainen, että antaa sen satuttaa itseään niin paljon. Tunnen etten ole mitään. Tunnen turhuuden tunnetta. En ole mitään. Olen tyhjä ja tarpeeton, merkityksetön.
Sain lääkkeet. Äiti antoi rahat. Ihan hyvä. Aloin ihmetellä miksei rahat jo tule, huomasin, että toimeentulotukihakemus jäänyt tekemättä. Missäköhän pilvessä olen ollut? Koko ajan tekee itselleen ongelmia olemalla vastuuton ja saamaton. Eilen tein hakemuksen ja vein toimistolle, josko ensi viikolla saisi rahaa.
Jokin motivaation ja merkityksen puuska olisi saavutettava. Itsen kanssa on päästävä rauhaan. Liian epävarma, liian itkuinen. Niin turha olo. Ukko oli saavuttamattomissa koko päivän. Sitten se ilmaantui facebookiin. Mä olin jo huolesta kauhuissani, jos sille on sattunut jotain, mutta ei, kyse oli vain siitä, ettei sille tullut mieleenkään ilmoittaa että sen puhelin on hajonnut. Mä olen ehtinyt käydä läpi kaikki kauhukuviot päässäni, enkä muuta osannut kuin olla tosi vihainen. Sittenhän klassisesti fb-keskusteluikkuna hajosi, enkä saa pyydettyä anteeksi. Tuntuu tositositosi turhalta.
Sain pestyä ikkunat ja vaihdoin ikkunaverhot. Piristyin vähemmän kuin toivoin.
Mä olen todella high maintenance nähtävästi. Mun pelot ja epävarmuus ovat vaativia. Tekee mieli luovuttaa. Tekee mieli luovuttaa tosissaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti