Inhoan Cymbaltaa. Vieroitusoireet ovat kammottavat. Jostain onnettomasta syystä kuvittelin pahimman olevan takana, mutta tämä lienee pahin hetki prosessissa. Nyt mulla olisi uusittu resepti, muttei rahaa lääkkeisiin. Löysin kaapista viimeisen kapselin. Itken miettien miksi ihmeessä mulle on määrätty tälläinen lääke, jonka vieroitusoireet on näin kammottavat. Pahoinvointi, oksetus, epätodellisuuden tunne, sähköiskut lihaksissa, jatkuva hysteerinen itkeminen ja raivo. Toivon että kaapista löytämäni viimeinen lääke hiukan tasaisi oloa. Hikoilen ja voin pahoin, mun on pyydettävä sitä pienempää kokoa ja aloitettava vieroitus kohta. Mä en voi olla riippuvainen tällaisesta aineesta. En kykene. Tämä ei onnistu näin. Mun on lopetettava tämä lääkitys, päästävä siitä eroon. Teen sen oikein ja kunnolla. Kunhan toimeentulotuet tulevat haen lääkkeet ja syön niitä hteken, että olo tasoittuu, sitten aloitan vieroituksen. Hävytöntä, törkeää, olotila joka on niin lähellä epätoivoa. Jos olisin tiennyt tämän aiheuttavan tällaisen tilan en olisi ikinä suostunut ottamaan tuota lääkitystä. Tämä saa mut tuntemaan itseni ihan hulluksi, enkä ole hullu. Masentunut vain.
Tärisen, kylmähiki päällä. Miten selviän tästä? Kipua, fyysistä kipua ja tuskaa aiheuttava lääke. Cymbalta on vihattava lääke. Kun saisi edes nukahdettua tässä hysteriassaan, voisi nukkua tämän pois. Olen toimintakyvytön. Mä en olisi ikinä arvannut että tilanne menee tällaiseksi. Miten olisin voinut. Kukaan ei varoittanut mua tästä. Kukaan ei kertonut tällaisestä ja mä olen idiootti ja tyhmä. Tälläiselle typerykselle pitää kertoa tällaisista seurauksista, ei mulla ole resursseja hahmottaa tällaisia seurauksia. Jos rahat ei tule huomenna, joudun rukoilla jostain rahaa. Tärisen holtittomasti. Sietämätön olo. Vihattava, kammottava lääke.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti