Kotiin

Se siirtyy ja siirtyy. Se on haluttomuutta lähteä. Hiton perhanan vitjat ja itkut. Netti ei toimi ja pitäisi vain nyt kun se toimii ostaa junalippu. Nyt. Nyt ihan heti. Pääsisi siitä vaivasta.

Koira söi korvanapit. Aina tilaisuuden tullen se on hiipinyt niille. Nautinollisesti söi, puri jälkiä täyteen ja hajotti. Sitten se kusi niiden päälle. Ihana otus. Siinä meni toukokuussa ostetut Kossin napit. TAkuu ei taida kovata koiran tekoja. Karvanaama pureskeli ihanat napit parempiin suihin. Ostin uudet, en pysty olla ilman musiikkiani. Sisko kysyi missä mä kuuntelen. Sanoin että joka paikassa, aina. Aina ulos mennessä on napit korvissa. Bussit on perseestä ilman nappeja. Elämä on perseestä ilman musiikkia.

Kotiin menossa on pahinta, ei kotona olo, vaan se, että täytyy taas alkaa ottamaan vastuuta. Ottaa vihdoin taas omiin käsiin ihan kaikki. Lomalla ei ole niin väliä. On saanut tehdä tai olla tekemättä. Nyt pitäisi taas tietää mitä tekee. Itsestä kiinni ja yritytstä. Fak. Kauhu hiippailee sydämen nurkilla. Hengitys salpaantuu. Käsissä ja jaloissa on paniikkia. Opiskelemaan. Voi itku. Oksettaa.

Tämä olkoon näin. On yritettävä. Jotain edistystä on tapahtunut. Paino pudonnut. Tukka kunnossa. Kaapissa uudet farkut. Uusien farkkujen ostaminen on ihanaa. Ostin kalliit, mutta hyvät. Olen minä melkein valmis taas. Ottanut lääkkeitä säännöllisemmin. Olen melkein valmis kaikkeen.

Tykkään Ketosesta ja Myllyrinteestä. Laitoin googlen laulamaan, enkä oikein paljon löytänyt kummastakaan mitään tietoa. Sinänsä hyvä. Miksi pitäisi löytää? Se lyhyempi eli Ketonen on jossain konsulttifirmassa töissä. Se olikin fiksu mies (vaikka näkeehän sen siitä ohjelmastakin). Se kirjoitti asiasta, jota olen miettinyt itse paljon. Tunteista ja onnellisuudesta. Siinä oli jotain niin totta tavalla, jota en osaa itse kirjoittaa.
Kirjoitus löytyy osoitteesta: http://www.businesshealers.fi/2010/02/16/ainoa-ongelmamme/

Varmasti palaan siihen myöhemmin. Nyt mun täytyy miettiä sitä vielä. Se kai liittyy siihen tiedostamiseen ja sen kautta hallintaan ja onnellisuuteen. On mielikuvia maailmasta, joka pitää tunteita pahoina, tarpeettomina, enkä itse ymmärrä sitä. Pelko tai viha kertoo jostain. Siksi se on tarpeellinen. Ei siitä tarvitse päästä eroon, se pitää tiedostaa, jotta sen voi antaa puhua, kertoa tarinansa. Pelko antaa rajat ja siksi mahdollisuuden kokea turvallisuutta. Tarvitsen pelon tietääkseni minne täytyy mennä. Missä täytyy itsensä haastaa. Täytyy tehdä asioita, jotka pelottaa, koska niitä on niin paljon. Täytyy päästä tunteen läpi, sinne missä järki alkaa toimia. Ajatukset katkoo taas. Pyrkii pintaan muita ajatuksia.

En ole tehnyt mitään päätöksiä. Siis, että muuttaisin mitään. Enkä muuta. Eikä mikään ole oikeastaan muuttunut. Osaan asioita kuten ennenkin, olen vain kadottanut rohkeuteni tehdä. Keskityn pieniin asioihin. Ruuanlaittoon. Otan mukaan reseptin pinaattiohukaisista, teen niitä ystävälle kun se tulee käymään. Enkä tee päätöksiä muutoksesta. Lähtisin vaikka sunnuntaina. Sunnuntai on hyvä päivä lähteä, koska silloin on myös hyvä palata. Palaan sunnuntaina. Mikään ei muutu ja kaikki muuttuu, koko ajan.

Ontologiaako, perhana.