Aina välillä mietin exää. Mietin mitä kuuluu miehelle, johon rakastuin niin tulisesti vuosia sitten. Kaksi masentunutta, elämässä pettynyttä, varovasti tunnustellen jakoi elämää puhelimessa. Kaukosuhde toisaalta pelasti ja toisaalta eväsi mahdollisuudet. Mietin välillä onkohan hän vielä elossa. Pidin kauan hänestä kiinni vain koska pelkäsin hänen uppoavan, vaikka tiesin, ettei suhde tehnyt minulle hyvää. Jos yrityksestä jaetaan pisteitä, meillä olisi lopulta ollut niitä aikamoinen kasa.
Mitäköhän sinulle kuuluu? Olen pahoillani, että lopulta päästin irti. Molemmat tiesi sen vielä tapahtuvan.
Hän on ainoa mies, joka koskaan on minua edes jotenkin ymmärtänyt. Ainoa mies, joka on omalla älyllään ja huumorillaan saanut minut tuntemaan rakkautta. Hän tiesi monista asioista, kuunteli ja puhui. Sellainen mies, joka itkee ja puhuu asioista suoraan. Ja minä tiesin, ettei koskaan tarkoittanut pahaa. Hän ei leikkinyt, ei pelannut. Puhui vain ja minä tein työtä päästäkseni sinne hänen sydämeen, siksi se luovuttaminenkin oli niin vaikeaa. Otin isosti riskejä hänen kanssaan ja poltin itseni.
Psykoottinen masennus. Miehen päässä oli jatkuvasti ääniä. Ne jäi päälle ensimmäisestä psykoosista. Hänelle on arveltu niiden jäävänkin sinne päähän. Äänet, jotka eivät ole hän, mutta syntyvät hänessä. Jossain puhelimessani on yhä hänen numeronsa ja mietin usein otanko yhteyttä. Joko olisin lakannut rakastamasta miehenä ja osaisin rakastaa ystävänä. Hänen kanssaan tuskin oppisin. Se on surullista. En koskaan välittänyt siitä köyhyydestä ja kipeydestä. En välittänyt romusta autosta, omituisesta asunnosta, eroavista arvoista, äänistä päässä. Koirani, joka pelkäsi uusia ihmisiä ja erityisesti inhosi miehiä, rakastui sinuun heti sinut nähtyään ja kiipesi heti syliisi, sekin näki sinussa jotain. Koirani oli viisas otus.
En usko, että on olemassa Se Oikea. Wikin mukaan meitä on nyt 6,7 miljardia. Jesses. Mikä tuuri täytyy olla, että Se Oikea löytyisi noilla todennäköisyyksillä. Se yksi ainoa, joka sopii. Lotossakin voi voittaa todennäköisyydellä 1/15 000 000. Sen Oikean löytämiseen verrattuna lottoaminen on helppoa. Ellet sitten usko pariskuntaan nimeltä Kohtalo ja Johdatus. Jälleen kerran puhutaan siitä Partaisesta Miehestä Taivaalla ja Suurista Suunnitelmista. Se Parta-kaveri on muuten kätevästi sijoittanut ne kaikki Oikeat tosi lähelle toisiaan TAI toimii varsinaisena Taivaallisena Matkaoppaana, jos Se Oikea sattuukin olla jossain esim. Indonesian tyyppisessä paikassa itsen asuessa vaikka jossain Ruotsinpyhtäällä.
Niitä Oikeita täytyy siis olla laumoittain ja sitten on mahdollista, ettei niitä ole ainuttakaan. Laumoittain ihmisiä tai ei ketään, joka olisi valmis sietämään PMS-oireet, haluttomuuden tiskata, huonomuistisuuden, piereskelyn, mätänevien banaanien löytymisen laukuista jne. Vaikka kuinka paljon tai ei mahdollisesti ketään.
Luulen, ettei parisuhteen onnistuminen ole edes omasta päätöksestä kiinni, kun ei pysty sen toisen päätökseen vaikuttamaan. Vaikka itse miten päättäisi, että tästä minä pidän kiinni, ei tiedä vaikka se toinen siitä lipsuisi. Tapaisi jonkun, joka muistaa syödä ne banaanit ennen kuin ne alkaa siellä laukussa haista. Kun ne haisevat banaanit tulee sellaisiksi niin kutsutuiksi kynnyskysymyksiksi tilanteissa, joissa ei ole oikein enää annettavaa ja toisella tuntuu olevan vielä vähemmän mitään enää tarjolla. Silloin tulee haisevista banaaneista symboleja oman sitoutumispäätöksen mielettömyydelle.
Toivottavasti olet kunnossa, eikä päässäsi ole muita ääniä kuin omasi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti