Lipsahti sitten

Päivä alkoi suht hyvin, mitä nyt herättyä hiukan ahdisti, mutta sain itseni kasattua. Sitten se jotenkin siitä lipsahti. Lipsahti kun tajusin kadottaneeni 50 euron arvoisen kuitin. Hienoa, se 5kybää meni ikäänkuin omaan piikkiin sitten. Miten Waltavan Mukavaa. Kun tuo oma piikki on ihan helvetin lyhyt, niin siihen ei oikein mahtuisi. Nyt en halua tätä päivää enää. Haluan palauttaa sen. Kenelle kelvottomat päivät voi palauttaa? Onko jossain asiakaspalvelupiste, jonne voin käydä tekemässä reklamaation? "Vituillaan on. Heti meni rikki, vaikka vähän vaan kolhaisi."

Tein nettiriippuvuuskyselyn. Kuulemma tavallinen käyttäjä. Hiukan epäilen. Mä yritän ajatella, että jos elämässä ois muuta, ei olisi niin paljon netissä, mutta onhan tuo selvästi toisinkin päin. Jos ei olisi niin paljon netissä, voisi elämässä olla jotain muutakin. Logiikkaakin on monen suuntaista. On se lapsellinen, sairaan ihmisen logiikka, jolla perustelee itselleen sen, että kohtelee itseään kuin hengittävää mätäpaisetta ja sitten se toinen, jossa on itse aikuinen ja kantaa vastuun itsestään, tunteistaan, ajatuksistaan ja teoistaan. Luovuttaminen päivän osalta jo puolen päivän aikaan lienee ensimmäistä reagointitapaa.

Kyseessä on kai se puskuri. Toisilla on se puskurialue siinä välissä, mikä aktivoituu kun paskaa sattuu. Paskaa kun sattuu jokaiselle. Toisilla on realistinen, terve minäkäsitys ja usko itseen ja voimavaroihin. Toisilla on turva- ja tukiverkkona läheiset ja kaikkein eniten oma itsensä. Ymmärrys ja luottamus siihen, että pärjää. Oma puskuri on mitätön. Ei tunnu kestävän mitään. Pieni kolhaisu ja epätoivo on kipeä tosiasia. Onhan se ihan naurettavaa millaisilla asioilla saa päivänsä pilalle.

Minä vain jotenkin annan siihen kadonneeseen kuittiin liittyvät asiat päästä iholle. En kohauta olkia ja jatka matkaa. Kuitista tulee esimerkki, jolla itsensä voi alentaa. Alentaa itsensä "aina minä"-ajattelulle. "Aina mulle käy näin, aina tumpeloin kaiken. Juuri näin, miten tyypillistä. Pitihän tämä arvata, että paskakasa saa tämänkin sotkettua." Toiset ne vaan menee ja tuumii, oho. Sitten ne jatkaa matkaa.

Ehkä sitä on tosikko. Ottaa itsensä liian tosissaan. Enemmän pitäisi olla sellainen joka antaa olla. Kääntyy kannoillaan ja poistuu, jos ei toimi asiat. Elää omaa juttuaan ja antaa muiden olla. Se pitää heikkoutensa ottaa niin tosissaan, kun ei vahvuuksiinsa luota. Kun toiset pärjää ajattelemattakin näitä asioita.