Olen seuraillut mielenkiinnolla tätä wikileaksin Julian Assange kohua. Siis tätä raiskaus/seksuaalinenhäirintä tilannetta. Ensinnäkin se mies on ihan liikaa elokuva pahiksen näköinen ollakseen oikeasti sosiopaatti ja toiseksi taannoin mies vieraili Colbert Reportissa ja oli siinä hyvin miellyttävän oloinen. Sillä tavalla miellyttävä, että vaikutti ihan liian älykkäältä (ja huumorintajuiselta) pakottaakseen naisia seksiin ilman kondomia. MUTTA mistäs sitä koskaan tietää.
Jokseenkin surullistahan se on jos kyseessä on todella jonkin nolatun yrityksen tai tiedustelupalvelun tai militanttifeministien juoni kaataakseen mies, sillä paha maku silti jää, vaikka miten ei voisi uskoa, että mies voi olla niin typerä paskiainen. MUTTA mistäs sitä koskaan tietää, sillä en mielelläni sitä foliohattua päähäni laittaisi. Se on ikuisesti nyt tuo "mutta" seuraamassa ajatuksia siitä miehestä.
Wikileaks on saanut ainakin minut miettimään tiedon luonnetta. Tuntuu, että tieto on aivan toisella tapaa subjektiivista kuin ennen. Jokaisella on oikeus päättää mikä tieto on faktaa ja mikä ei, jopa tieteellinen tieto on kyseenalaistettavissa. On jokaisen oma asia uskooko ilmastonmuutokseen, rokotuksiin, historiaan, vaalirahakohuun, geenimanipuloituun viljaan,... Jokaisen asian puolesta on ihmisiä marssimassa ja huutamassa vastakkaisia asioita totuudeksi ja kuitenkin tieto on tärkeää. Tieto on se, jonka päälle kaikki rakentuu. Klisee tiedon olevan valtaa pitää paikkaansa.
Suomessa on pyöritetty tätä vaalirahakohua nyt jo ties miten pitkään. Politiikka on nimenomaan erilaisten intressiryhmien taistelua vallasta ja äänestäjillä on oikeus saada käsiinsä kaikki ne tiedot, jotka vaikuttavat poliitikkojen asenteisiin ja lähtökohtiin päätöksiä tehdessä. Oma kysymyksensä sitten on, onko tietoa tuotu esiin tasapuolisesti joka suunnasta. Onko jokaista puoluetta kohdeltu samanarvoisesti tutkimalla ja tuomalla esiin myös salaisuudet muista puolueista. Tämä tosin EI ole mikään tekosyy jättää tietoa julkistamatta, kuten jotkut tuntuvat väittävän. Oikean asian tekemättä jättämiselle ei voi olla perusteena, se ettei toista väärää ole kukaan vielä ehtinyt paljastaa. Tieto täytyy olla vapaata.
Internetin vapaus on äärimmäisen tärkeää. Yhdysvalloissa Net Neutrality on kuuma peruna, mutta Suomessa ei tunnuta käsittävän asian tärkeyttä. Halu tietoisesti kohdistaa ja manipuloida internetin voima mihin suuntaan tahansa on vääryys. Kenelläkään ei saa olla oikeutta määrittää netin sisältöjä toisen puolesta. Minä en halua, että hakutuloksiani muunnellaan. En halua, että kukaan määrittää minulle millaista tietoa internet minulle antaa. Haluan säilyttää oikeuden itse määrittää totuuden. Minulla on oltava valta määrittää paljonko ja mistä hankittua tietoa tarvitsen tuon määrittelyn tekemiseen. Koen, että minulla on siihen oikeus.
Suomessa internetistä on ymmärtääkseni suljettu lähinnä avoimen pedofiilisia sivua, ainakin wikileaksin listaa ylimalkaisesti silmäillemällä voisi näin päätellä. Noin moraalisesti on mahdoton tuomita tätä, mutta eettisiä kysymyksiä nousee halusi tai ei. Kyseenalaistamatta sitä etteikö pedofilia ole hirvittävää pahuutta, mietin, sitä upottavaa suota, johon sitä on valmis uppoamaan, kun internetin vapautta lähdetään rajoittamaan. Kuka nämä suuntaviivat tekee? Mitkä asiat suljemme pedofilian kanssa samaan kategoriaan kielletyiksi, vai jääkö se ainoaksi.
Google, tuo halupalvelu, jonka motto vielä jonkin aika sitten oli kaunis: "Älä ole paha.", on tekemässä yhdysvaltalaisen Verizon laajakaistapalveluja tuottavan yrityksen kanssa sopimusta, jonka tarkoitus on luoda järjestelmä, jossa tietyt internetsivut saisivat nopeamman ja paremmin toimivan toimintavarmuuden kuin toiset. (Näin yksinkertaistetusti selitettynä.) Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että käyttäjät ohjautuvat tietyille sivustoille paremmin ja mahdollistaa siten, valitettavasti myös tiedon ja sitä kautta vallan väärinkäytön. Koska Googlella on hallussa tällä hetkellä hallussaan arviolta 80-90% hakukoneiden markkinaosuudesta, kyseessä ei ole mikään ihan pikkujuttu.
Tiedon hankkiminen vaatii jo nykypäivänkin maailmassa paljon. Paljon enemmän kuin ennen, koska tiedon tuottajia ja väyliä sen tiedon hankkimiselle on niin paljon enemmän kuin ennen. Suurin osa meistä ei jaksa, ja vielä suurempi osa ei ole kiinnostunut. Tiedon suuntaaminen intressiryhmien etujen mukaisesti, koskettaisi juuri eniten niitä, jotka tiedosta eivät ole niin kiinnostuneita, he ottaisivat kuten ennenkin tietonsa annettuna, vailla kritiikkiä. Kriittisten äänten vaimentaminen luo toisaalta myös vain enemmän taisteluhautoja, kun yhteismaata eli kriittisesti analysoitua tietoa olisi vähemmän tarjolla. Kun jokaisella on yhtälailla oikeus julkaista tietoa ja jokaisella on yhtälailla oikeus hankkia ja samaan aikaan arvostella tiedon oikeellisuutta, voidaan saada aikaan oikeudenmukaisuutta ja sitä kautta esimerkiksi demokratiaa.
Minä kannatan siis Wikileaksia. Täydessä ymmärryksessä siitä, että kyseisellä sivustolla on myös omat intressinsä. Läpinäkyvyys tuo joittenkin mielestä turvattomuutta, mutta suljetut ja tietoa pimittävät yhteiskunnat ovat täynnä uhreja ilman oikeutta ja oikeuden puute vasta onkin todellista turvattomuutta.
Lisäys:
Mikään tietoa tuottava taho ei ole vapaa taustamotiiveistaan, joten en lähtisi kritisoimaan tai epäilemään sivuston motiiveja tai muita intressejä sen enempää kuin muitakaan tiedon tuottajia ja välittäjiä. Niihin kaikkiin on suhtauduttava samalla epäilyksellä, siis myös perinteisimpiin uutislähteisiin.
Stephen Colbert pääsi täällä Suomessakin oikein otsikoihin. Itse kun on ollut fani jo pitempään, koin asian hiukan ristiriitaisesti. Kun sitä on pyörinyt ohjelman foorumeilla jo pitempään ja äkkiä sinne putkahtaa älytön määrä huumorintajuttomia suomalaisia kommentoimaan idioottimaisuuksia, tulee sellainen noh... myötähäpeän tunne. Toisaalta mitäpä tuo haittaa, siinäpähän ovat ääliöitä, ehkä samalla ohjelman löytää muutama fiksukin suomalainen ja poliittisen satiirin ja mediakritiikin ilosanoma leviää myös tänne kylmään pohjolaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti