Kävin mol.fissä. Siellä ei ollut oikein paikkoja, joita hakea. Muutama henkilökohtaisen avustajan paikka, mutta se on koiran virka, muttei taas auta. Pakko hakea jotain ja toivoa, että löytyisi jokin säällinen. Avustajana voi olla kivaa, mutta välillä se on perseisintä hommaa ikinä. Koettu on, mutta pakko päästä töihin.
Mä ahnehdin elämää taas. Tuskastuttaa ihan kaikki. Olen anellut seuraa festareille veljestä tyttöystävineen. Miksi haluan festareille, en tiedä, jotain nuoruden kaipuuta kai. Olen tässä mietiskellyt paljonko omasta kriisistä on suorastaan 3kympin kriisiä. Toivon, ettei yhtään, mutta pakko kai se myöntää, että kun pelisuunnitelmaa ylioppilaaksi päästyään teki, en ihan näin montaa mutkaa ajatellut tekeväni ja kierros on ollut jokseenkin pettymys.
Hain kirjastosta kirjoja. Sosiologiaa, psykologiaa, venäläisen klassikon ja hömppää. Pysyy asiat tasapainossa.
3 minuuttia sitten huomasin, etten ole syönyt koko päivänä. Tämähän menee ihan reisille taas tämä päivä.
Puhuin äidin kanssa puhelimessa. Se osaa ihmeellisellä tavalla painaa oikeita nappuloita, mitä tulee ahdistukseni lisäämiseen. En jaksanut kuunnella. Tiedän kyllä ihan luettelematta, missä menee hommat vituilleen. Tiedän kyllä luettelematta, missä asioissa on tullut taas hoidettua jutut huonosti. Jos tässä keksisin mitä tehdä toisin varmasti tekisinkin
Lauantai-iltana nukkumaan mennessä päässä vilahti ajatus. Olin siitä hyvinkin hämmentynyt. En ole ajatellut asioiden olevan siinä pisteessä, enkä ymmärrä mistä se ajatus tuli. Mieleen vain juolahti: "Menen huomenna kotiin ja tapan itseni." En tehnyt niin, enkä tee, mutta sieltä tuo ajatus jostain nousi. Se jotenkin pulpahti vain. Sen jälkeen päässä oli hiljaista. Oli vain tyhjyys. Pieni hetki pysähtyä toteamaan ajatelleensa juuri itsemurhaa vakaalla äänellä.
Sitä luulisi sellaiseen liittyvän jotain hysteriaa, mutta nyt se tuntui jonkinlaiselta oivallukselta, mikä on paha juttu. Toisaalta oma himo juoda elämää liittyy ehkä siihen. Minulla olisi nyt jano tehdä, mutten tiedä mitä ja missä. Tulin kaupungilta kotiin ja bussia odotellessa tunsin pettymystä, en keksinyt minne olisin mennyt ja mitä tehnyt. Tulin kotiin ja toivoin, että olisi jotain jossain. Olisi rohkeutta taas itsessä tehdä ja mennä.
Kello on jo paljon, mutta voisin silti lähteä vielä ulos. Taskulamppu mukaan ja ulos. Miten mukavaa kun on taas suunnitelma.
| The Daily Show With Jon Stewart | Mon - Thurs 11p / 10c | |||
| Large Hadron Collider | ||||
| ||||
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti