Istuin päivällä kahvilassa lukemassa. Viereen istui kaksi naista. Jäivät jotenkin epäselviksi keitä olivat. Ne puhui niin ettei niistä saanut selvää, mitä ne toisilleen olivat, luulen ystävättäriksi. Puhuivat kuten olisivat aina tunteneet ja ymmärsivät puolesta sanasta toisiaan. En kiinnittänyt huomiota, laitoin musiikin vain kovemalle keskittyäkseni ja sitten kappaleiden välissä kuulin, että toisella niistä oli syöpä. Se keräsi tietoja hyvistä lääkäreistä, kierteli niillä kysymässä mielipiteitä. Se toinen pohti "onkohan se raskasta olla syöpälääkäri?". Kirjoitin runon tumma paahto kahvista ja niistä naisista, mutta unohdin jättää sen Prismaan. Ehkä huomenna muistan.
Sillä naisella oli sellainen ... asenne. Se oli päättänyt taistella. Ajatella kaikkea muuta kuin luovuttamista. Päättänyt luottaa kuuluvansa enemmistöön, joka selviää. Ja kuitenkin. Pieni nielaisu sanojen välissä kertomassa, että takaraivossa on pelko. Loppuuko tämä kaikki hyvä ennen aikojaan, päättyykö tarina liian aikaisin, olenko jo kuluttanut kaiken onneni, nyt juuri kun sitä todella kaipaisin. Sillä onnekas hän oli siihen asti ollut. Se näkyi ja kuului kaikessa hänessä.
Tein tänään valkosipuleipää, pastaa ja kastikkeen. Ja mustikkapiiraan. Leipä kuivui oltuaan liian pitkään uunissa. Sisko sieltä soitti enkä muistanut leipääni. En osannut puhua. Olin vain tuskainen ja väsynyt. Sisko olisi halunnut kuulla elämästäni. En osannut puhua. Oli tuskainen hetki. Jälkeenpäin itkin. En osaa enää puhua.
Ystävä oli tänään tutkimuksissa. Unohdin. Sillä tärisee kädet oudosti. Ihme huimausta välillä. Ne laittoi sähköä sen hermoihin. Minä unohdin, että se on tänään. Se murehtii, että se on vakavaa. Unohdin ja kun sitten muistin kun ystävä alkoi kertoa, olin liian väsynyt ajatellakseni ja puhuakseni. En osaa enää tukea ystäviäni. Aivot väsyvät, en osaa kuunnella tai puhua. En pysy perässä. En muista. Unohdan kaiken. En osaa olla ystävä nyt. En edes niille keistä välitän.
"Then i said, 'No one loves me... neither do i'
It makes perfect sense,
So I never ask why
All gone tomorrow
Because life doesn't wait
You can keep your soul
I don't wanna soul mate"
Olen tuhlannut rahaa kuin ei huolta huomisesta. Nyt täytyy siirtyä tiukkaan talouteen loppukuukauden ajaksi.
Väsynyttä. Lukemaan ja nukkumaan. Minulla on liikaa kirjoja lainassa. Luen liian montaa kirjaa kerralla. Väsyttää helvetisti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti