Väsymystä. Nukun, mutten nuku. Uni ei ritä. Uni on levotonta. Pyörin lakanat hurjille rullille ja käperryn omituisiin asentoihin. Herään väsyneenä. En saa nukuttua edes päivisin.
Eilen alkoivat luennot. Tänään menen tapaamaan tutoria. Minun pitäisi tehdä töitä, eikä kirjoittaa tänne. Onneksi ystävä oli samalla luennolla, muutoin olisi ehkä jäänyt menemättä. Kynnys luokkahuoneen ovella olisi ollut Berliinin muurin luokkaa. Piikkilankoja ja lasinpaloja törröttämässä muurin päällä.
Olen ollut hereillä jo tunteja, mutten tehnyt mitään. Edes aamulääkkeitä en ole syönyt. Lääkkeitä olen napsinut nyt säännöllisesti. Hyvä Tyttö! Mietin, että nukunko huonosti, koska syön lääkkeitä. Toisaalta viimeiset 3 syksyä on nukuttu aina huonosti tähän aikaan. On ollut aina elokuussa jotain nostamassa stressiä. En pysty muistamaan niitä edellisiä syksyjä, nämä kolme vain.
Lääkkeet naamaan, kirjat laukkuun ja menoksi. Väsyttää, aivot yhtä tahmaista ajatusta toisensa perään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti