Näin taas unta Kari Ketosesta ja junista. Kaikki herra Ketoseen liittyvät uneni tapahtuvat junissa. Uneni ovat muutoinkin nyt outoja. Näen kirjoja ja elokuvia unina. Eräänä yönä näin Harlekiini-kirja unen. Siinä ei valitettavasti ollut Kari Ketosta (Kari Ketonen on tervetullut uniini milloin tahansa), mutta herättyäni mietin, miten herkullinen se oli. Vakavasta kirjallisuudesta viis, koholevat povet ja kuumottuneet kupeet, huh! Viime öinen uni oli scifimysteerijännityselokuva. Aivan katsottava, omassa genressään antaisin 7/10. En kykene muistaa niitä, vain aamuisen ensimmäisen todellisen valveillaolo ajatuksen. "Ihan hyvä leffa. Ai, mutta sehän olikin uni."
Dostojevskin Idootti katselee yöpöydältä. Suunnitelmani internet vieroituksesta sen avulla ovat tyssänneet flunssaisuuteen. Maanantain jälkeen en ole saanut aikaan mitään. Katsonut The Big Bang Theorya ja laskenut voittoja ja tappioita elämässäni. Jään tässä vaiheessa positiiviselle, mikä on yllättävää. Hiton rämpimistä ja tarpomista tämä on, mutta unisaunassa mummo antoi vihjeen (kts. aikaisempi merkintä), joka sillä hetkellä tuntui tyhmältä. Nyt tajuan sen arvon. Kaikista typeristä päätöksistäni huolimatta hyviä asioita tapahtuu.
Tämä päivä on ollut ensimmäinen hetkeen, että olen tuntenut kehossani voimaa. Kyse taitaa olla enemmän suoranaisen heikkouden puutteesta, mutta se on alku ja olotilana huomattavasti parempi. Jotain ihme nollauksen tarvetta taas. Olen luvattoman huono etsimään tietoa. Tarvitsisin tähän kohtaan löytää tutkimuksia tai kirjoja siitä, miksi minun on ihmisenä juostava seinään pysähtyäkseni? Kun elämäni ei ole rankkaa tai vaativaa. Se on tavallista. Nähtävästi suurin osa ihmisistä ei käytä päänsisäistä tilaansa yhtä paljon analysointiin ja pohdiskeluun, mutta en jaksa uskoa olevani täydellisen poikkeuksellinen. En usko sen vievän ihan niin paljon energiaa, että täydellinen seisahtuminen tulee näin välttämättömäksi.
Yritin googlettaa ajattelun energian kulutuksen, mutta löysin vain Tony Dunderfeltin kirjoituksen piilotettujen tarpeiden energiakuluttavuudesta (http://www.tonydunderfelt.com/artikkelit.htm). Sitten hypättiin jonnekin energiapsykologi-sivustolle, joka ehdottomasti vaatii tutustumista (http://www.energiapsykologia.fi/). Siellä ei kuitenkaan ensisilmäyksellä lue, paljonko ajattelu kuluttaa. Minimaalinen keskittymiskyky ei ainakaan löydä, eteenpäin!
Joku on sitä mieltä että: "epäonnistumisen ajatteleminen sitoo psyykkisen energian pois onnistumiseen suuntautuvan toiminnan toteuttamisesta". Ja joku toinen tahtoo sitouttaa minua Jumalaan positiivisen ajattelun kautta. Ylen vanhaksi mennyt linkki olisi ollut lupaava: "Laiska ihminen tyytyy uskomaan stereotypioihin, koska ajatteleminen vie energiaa". Sitten voisin halutessani opetella golffaamaan paremmin mentalcoaching menetelmän nimeltä MBTI® kautta. Äh, ei aukene näillä hakusanoilla ajattelemisen energinkulutus. Tulee tiiviistä energiarakentamista ja chakroista. Tosin olisin halunnut kuulla tämän luennon: http://www.helsinki.fi/luma/opettajille/internet/fysiikka/energia_ja_elama_121109.ppt. Luento, joka liittää toisiinsa suklaan sekä Jupiterin Europa- ja Saturnuksen Encleadus- kuut, on täytynyt olla hyvä luento. Respectit Harry Lehdolle. Maailmankaikkeuden valkoisin nainen käyttää kuluneinta hiphop-slangia, koska ei osaa muuten ilmaista omaa tunnetilaansa. Iso osa tunteista on sellaisia, että niitä on mahdoton kuvata sanallisesti. "Respect"-fraasi sisältää liikekielen ja kontekstin, joka sopii parhaiten sisäiseen tunnetilaani. Tai sitten on tyydyttävä näkemään omituisia unia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti