Olen ollut viimeksi ulkona lauantaina. Silloin kävelin naapuritalossa sijaitsevaan pyykkitupaan kolme kertaa ja takaisin. En muista koska olen ollut viimeksi suihkussa. Olen ollut noin 50 tuntia sama yöpaita päällä. Naurattaa ja itkettää samaan aikaan. Jos jaksaa tehdä yhden asian, se on toisesta asiasta tingittävä. Olen kirjoittanut lukemattomia sähköpostien ja blogikirjoitusten alkuja. Toiset pitempiä, toiset vain lauseen mittaisia.
Tänään minulla oli tapaaminen joka peruuntui, luonnollinen reaktioni oli nukkua päivällä yhteen. Päivän käytin uudelleen suunnittelemalla ja muokkaamalla virtuaalimaatilaani. Lähetin ystävälle itseäni koskevia haukkukirjeitä asiasta. Olen aivan todella viettänyt koko valveilla olo aikani lattialla vatsallani maaten ja siirrellen hiirellä lehmiä, lampaita ja puita. Pyrin olemaan ajattelematta, olemaan armollinen. Olen väsynyt, se vasikoiden siirtely on nollaavaa toimintaa. Aivot pysäähtyvät täydellisesti. Toinen vaihtoehto olisi ollut nukkua. Kolmas pelata Pharaota. Pelissä rakennetaan egyptiläinen kaupunki ja yritetään pitää sen asukkaat elossa ja onnellisina, unohtamatta tietenkään palvella faaraota ja viittä vaativaista jumaluutta. Pelit nollaavat, ne nollaavat ajatukseni ihan toisella tavalla kuin kirjat, elokuvat tai alkoholi. Se on ajatusten ja tunteiden siirtämistä pois päältä. Lukiessa ja elokuvia katsellessa on pakko tuntea, on pakko ajatella. Tulee reflektoitua ja analysoitua itseään. Alkoholia käyttäessä tunteet ovat riski, joko ne unohtaa tai sitten koko humala menee vatvoessa niitä.
Piirtelin lauantaina pitkästä aikaa. Olin välittämättä kyvyttömyydestäni ja annoin vain palaa. Keskityin piirtämään niitä sisäisiä kuviani. En osaa piirtää niitä mielikuviani näköiseksi puutteellisella tekniikalla, mutta tarkoitukseni olikin hakea kuviksi ne kaikkein elävimmät mielikuvat, ihan vain jotta voin tutkia niitä. Jossain vaiheessa muistin jääkaapissa olevan siiderin. Puoli tölkkiä juotuani olin humalassa. Syytän uutta lääkettä. Tavallisesti tarvitsen vähintään viinipullon moiseen hutikkaan. Känniin tarvitaan sitten vodkaa. Iso tyttö tarvii kaikkea isosti.
Pyristelin onnistuneesti mielihalujani vastaan. En lähettänyt humalaisia tekstiviestejä, blogimerkintöjä, enkä edes kirjoittanut läheisyyden kaipuista sähköpostia Miehelle. Miehen kanssa tässä yritän rajata tunteitani ja ylläpitää rationaalisuutta muutenkin. Ystävä ehdotti, että pitäisin häntä vain sellaisena kuin hän on mukava, fiksu mies, joka osoittaa kiinnostusta. Tunnen sen vaikeaksi. Rationaalinen osa jälleen ymmärtää ja enimmäkseen myös toteuttaa tuota suhtautumistapaa käytännössä. Tunneminä kierii liikaa epävarmuudessa, mustasukkaisuudessa, omistamisen halussa ja kaipuussa. Mies on siinä lohkossa ajatuksiani, jota ajattelen mielelläni. Nyt olen odotusvaiheessa. Kärsivällisyyteni ei ole hääviä, mutta voin odottaa kuulevani hänestä seuraavan kerran aikaisintaa keskiviikkona. Mietin pitäisiköhän minua mielisairaana, jos tietäisi miten paljon häntä ajattelen. Yritän asennoitua, ajattelen, ettei Mies ota enää yhteyttä. Eikä ainakaan keskiviikkona. Ei, hän ei ainakaan ota yhteyttä keskiviikkona, koska toivon niin.
Lueskelin blogiani ja totesin tarvitsevani oikolukua. En oikeastaan välitä kirjoittaessani oikeinkirjoituksesta. Tavoite on onnistuvassa kuvaamisessa ja ymmärtämisessä. Virheettömyys olisi tietenkin osa ymmärtämisen helpottamista, mutta merkinnät ovat minulle kuitenkin lähinnä oksentamiseen verrattavaa toimintaa. En palaa niihin yleensä myöhemmin.
Rakentelin itselleni lauantaina yhden siiderin humalassa soittolistan. Olen siihen tyytyväinen. Muutamia kappaleita jäi puuttumaan, mutta lisäilen ne myöhemmin. Vielä täytyy miettiä järjestystä. Tahtoisin löytää optimaalisen "tunnetilasta toiseen" järjestyksen. Jokainen kappale kuitenkin vie omaan maailmaansa vuorollaan. Nyt siirryttiin Amy MacDonaldista Audioslaveen varsin onnistuneesti. Mutta esimerkiksi tunnesilta Sevendustin Angels sonista Them Crooked Vulturesin Bandolliersiin ei toimi, vaikka kumpikin kappale on upea. Myöskään I am not a Robot ei toimi ennen Edith Piafia. Piafin jälkeen kuitenkin tuleva Dinah Washington yhdistelmä toimii moitteetta. Vaikeaa.
Olen jättänyt tekemättä jotain tärkeää. Olen jättänyt kirjoittamatta hakemuksen. En tiedä miksi. Teen sillä itselleni elämästäni hankalan. Väsymys ja jaksamattomuus, ahdistus asiasta. Teen sen nyt ennen nukkumaan menoa. Pitäisikö olla huolissaan tästä, pitäisi. Miksi väsyttää näin paljon? Voisinpa vain nukkua. Päivisin nukuttaisikin, kun taas nytkin alkamassa oleva yö menee valvoessa. Hulluutta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti