voi koiranpentu parkaa

Vaihdoin taustakuvan tai templaten tai mikä tuo nyt onkaan, malli?
Voi koiranpentu parkaa, miten sen kuva vääntyi.
En jaksa nyt tehdä sille mitään. Oli tarpeeksi työlästä tämän taustan vaihdon kanssa. En hallitse tätä blogi asiaa, siis näitä muotoilu asioita sun muita. Mikäköhän on tuo Undefined teksti? Huokaus. Ei ketään keneltä kysyä. Tiedän, että täällä käy joskus ihmisiä, osaako joku sanoa hölmölle?

Nyt on paha olo. Ahdistaa vietävästi. Olen ollut kotona koko päivän tekemättä mitään minkään hyväksi. Olen väsynyt. Olen uupunut. En osaa antaa itselleni nyt armoa. Olen liian täynnä katumusta, häpeää ja syyllisyyttä. Tein valinnan, olisi seisottava rutisematta sen takana. Ja edessä. Ja sivuilla. Aika vain kului hyvin nopeaan tänään. Liimasin kenkiäni, yritin asentaa blogia. Ihan huomaamatta kello humpsahti. Annanko itselleni anteeksi tämänkin päivän taas. Nähtävästi. Muutakaan ei voi.

Eikö blogin päivitys ja muokkaus ole tärkeää? Tämä on kuitenkin se paikka, jossa puran kaiken osiin ja rakennan itseäni. Eikö tämä blogi ole se, jonne kirkuminen on ainoa tyhjyys, joka ei ahdista tällä hetkellä. Ystäville tai perheelle puhuminen on niin tyhjää. Heillä ei ole vastauksia. Heillä on omat elämänsä, joista en jaksa olla kiinnostunut. Palaan kuuntelijaksi, kunhan olen huutanut hetken tarpeeksi lujaa.

Rinnan päällä oleva musta kivi jyskyttää rintaani vasten naapurin pesukoneen tahtiin. Kylmä käsi tarttuu selkärangasta ja värisyttelee rankaani hitaasti pieneen liikkeeseen, joka tarttuu vapinaksi koko ruumiiseen. Selkäni takana on seinä, mutta silti siellä joku on laskenut aineettoman kämmenensä lepäämään niskalleni, odotan poninhäntäni kutittavan vieraan käden pois, mutta ei. Heiluttelen päätäni niin, että hiukset piiskaavat kasvojani, mutta siellä se edelleen on. Alkaa vain huimata ja tehdä pahaa. Käsi on osa ruumiillisiksi tuntemukseksi muuttunutta ahdistusta. Nyt vaihdan yövaatteet ehkä päälle ja odotan päivän loppumista.