Helvetti.
Mun uudet kengät haisee kissanpissalle. Ne samat, joiden pohjat lähtee irti. Nyt itkettää niin, etten tiedä miten olla. Mä pidän kissoista, mutta nyt haluan ottaa ne ja niiden omistajat hengiltä. Kengät ovat siis pilalla. Enää ei tarvitse murehtia sitä suutarille viemistä. Aikuisen kissan pissa ei lähde kengistä millään, ei edes etikalla. Kävin sitä silti ostamassa ja käsittelin kengät. Noilla kengillä on selvittävä lopputalvi, ei ole rahaa uusiin. Tulen vain koko lopputalven nyt sitten haisemaan kissanpissalle. Sallikaa minun itkeä. Haluan kuristaa kaikki kissanomistajat ja niiden kuseksivat kissat.
Kävin diabeteshoitajalla. Myöhästyin vaatimattomat 10 minuuttia ja hoitaja ärähteli koko käynnin ajan. Hyvää käynnissä oli laboratoritulokset. Erinomaiset kaikin puolin, munuaiset, maksa, haima, verenpaineet, kaikki pelittää tällä hetkellä. Voinen siis lakata rutisemasta kolotuksia ja kiputiloja vai? Pah. Selkä on ollut hävyttömän kipeä koko aamun. Alaselkää on tykyttänyt todella kovaa. Vatsa on kipeä ja yritän vakuutella itseni, että ihan on oikeita kipuja, ei ollenkaan psykosomaattisia. Pois se minusta!
Tämä aamu ei mennyt oikein missään suhteessa hyvin. Lempikaulaliina oli eksynyt eiliseen pesukoneelliseen, mikä tietenkin johti sen kutistumiseen. Kissanpissalta haisevat kengät, selkä ja vatsakivut, myöhästyminen bussista ja rahattomuus. Paremminkin voisi mennä. Tämä epäonnen ja tumpuloinnin ketjureaktio selittää myös äkillisen haluni tuhota kissat omistajineen maapallolta. Kohdistan niihin tuntemattomiin kissoihin ja niiden välinpitämättömiin omistajiin kaiken sisältäni löytyvän vihan. Ja minä pidän kissoista. Ne ovat pehmeitä ja miellyttäviä silittää. Niiden kehrääminenn on yksi kauneimpia ääniä maailmassa, enkä kykene edes aloittaa kissanpennuista. Kukaan ei kykene inhota kissanpentuja.
Taidan heittäytyä sänkyyn lukemaan. Heitän mielestäni kissat ja niiltä haisevat kenkäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti