Ei mennyt ihan putkeen tämä päivä. Menin kouluun ja olo, synkkä, välinpitämätön ja kurja. Kylmähiki ja selkärangan vapinat sekä heikko olo muutenkin. Kaiken riemun kruunasi opettajan valmistelema harjoitus. Tarkoitus oli harjoitella työntekijä-asiakas-tilannetta, minä päädyin työntekijäpuolelle ryhmänjaossa.
Kun tilanne alkoi, kukaan ei ollut valmiina tulen alle työntekijöistä, joten muka-reippautta tavoitellen ilmoitin itseni. Minulla on tapana olla se vastuunkantaja. Luulen, että koen olevani usein jokin helvetin viimeinen lenkki, lopullinen vastuunkantaja. Minä olen usein se, joka ajaa asioita, urputtaa ja vaatii. Mietin, että saanpa tilanteen käsiteltyä pois.
Ei onnistunut, 2-3 kertaa pyysin saada lopettaa, sanoin, ettei onnistu nyt. Tilanne ei toimi, en pysty nyt. Minua kehotettiin jatkamaan, vaikka tunsin itseni lähes epätoivoiseksi. Jäädyin, oksetti, pakokauhu, toivoin katoavani siihen paikkaan. Silloin kun on kunnossa, ei mulla ole noissa tilanteissa valtaisia ongelmia. Nyt vaan tuntui mahdottomalta koko tilanne. Luokan tarkkailevien silmien alla viimein sanoin lopettavani nyt, etten kykene tänään.
Miten nöyryyttävä tilanne, enkä jaksa välittää. Pakenin istumaan ja puhuin itseni jäämään luokkaan. Tahdoin paeta, ei nöyryytystä vaan kykenemättömyyttä, pelkoa oman tilan heikkoudesta. Mitä minä muiden mielipiteistä välitän, on syytä välittää tästä syöksykierteestä missä olen.
Olen aivan liian välinpitämätön nyt. Kaikki on aivan liian merkityksetöntä juuri nyt. Uusi opettaja on melko ärsyttävä. Poistuin maanantaina käydäkseni depressiohoitajan vastaanotolla. Palattuani pyysin poissaoloni aikana jaettuja materiaaleja, hän totesi: "Materiaalit saa jos vaivautuu tulemaan paikalle." (Ystävä ehdotti minun voineen kysyä, josko tunnilla oleminen kuntouttaa sitten varmasti myös minua mielenterveysongelmissani.) Jos välittäisin, olisin ollut opettajaan aika ärtynyt. Nyt en jaksa murehtia, jääköön jonkun muun opetettavaksi se, että myös opiskelijoilla on yksityiselämää. Silti se kolahti korvaan, etenkin kun olin toiselle vastuuopettajalle menostani ilmoittanut, kyseisen uuden opettajan seisoessa selkäni takana. Ehkä sain puritettua hiukan ärtymystä itsestäni.
Olen kalpea, huulet verettömät ja vailla punaa. Väsynyt ja apaattinen. Mistä tämä johtuu?
Joulun aikaan tein lääkemuutoksen. Uusi lääke ei ehkä ole vielä täydessä tehossaan. Diabetes ehkä on pahentunut. Kuukautiset alkamassa ja elimistö täynnä keltahormonia. Olo hiukan flunssainen, kylmä ja kuuma keho vuorotellen. Huono ruokavalio viime päivinä. Huonoja yöunia takana. Kilpirauhasarvotko heittelevät? Monta ja useampi syy ehkä. Menen nyt nukkumaan, jos vaikka heräisin jossain muualla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti