Voihan sitä myös keskellä yötä tehdä päätöksiä. Minä päätin hakea sairaslomaa. Päätös syntyi ajassa 2:57. Nyt tuntia myöhemmin olen siihen edelleen tyytyväinen. Kusipää nimeltä Nukkumatti kiusaa poissaolollaan. Väsymys on uuvuttavaa, mutta kyvyttömyys nukahtaa tekee tilanteesta kinkkisen. Olen kokeillut kaikenlaista rentoutumista jo tänäkin yönä, mutta kehossa jyllää jokin energiavirta, joka ei suostu tyyntymään. Mietin onko aika tutustua taas kemialliseen unensaantiin. Jos huomenna sairaslomaa soittaessa kysyisi jotain mietoa, jotain väliaikaista.
Vihaan tätä. Vihaan edelleen kaikkia typeriä nappejani, joita ilman eliniänodotteeni laskisi dramaattisesti. Vihaan tappion myöntämistä ja luovuttamista, vihaan heikkouden paljastamista. On vain tullut aika katsoa peiliin. En jaksa nyt opiskella, en saa unirytmiä käännettyä omin voimin. Nekin ovat kytköksissä toisiinsa. Kun en pääse ulos, keho protestoi. Voi helvetti. Tarvitsen jonkin intervention nyt. Minun on tehtävä se itse, tarvitsen siis apua. Perhanan helvata sentään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti