Kurkku on kipeä. Se on herätellyt yskimään aamuisin. Nyt se on kipeän kipeä. Kirottua.
Treffipalsta suoltaa minulle vastauksia. Tyhjänpäiväisiä kokeilevia vuoropuheluja, joiden kirjoittaminen vaatii kevyen mielen. Ei viluista, väsynyttä naista, joka on nukkunut koko päivän. En saa kaavittua kokoon tarvittavaa välittämistä ja kiinnostusta nyt. Joku hätäinen jo toivoo tapaamista, kai se on kohdattava nyt sekin mahdollisuus, että sokkotreffeille tästä joutuu. Kunhan ensin paranen.
Huomenna oli tarkoitus mennä viemään se kiitoslappunen lääkärille. Jos tämä muuttuu kunnon taudiksi, se jää. Minun on nälkä, eikä kaapissani ole ruokaa. Cymbalta on vienyt ruokahalun. Tilalla on ollut ahmimista vailla tahtoa. Ahmimista teknisenä suorituksena. Ahmimista mahdollisimman suurena kaloriannoksena, mahdollisimman lyhyessä ajassa.
Tunnen itseni kipeäksi. Taidan syödä ja mennä nukkumaan. On vilu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti