Ulos. Olen takki vaille valmis. Tulkaa repimään minut ulos! Joku? Olkaa kilttejä! Miten voi olla näin vaikeaa? Istun tässä kengät jalassa, ne jotka haisevat kissan eritteeltä ja odotan ihmettä.
Ystävä oli eilen käymässä. Joimme sivistyneet humalat ja kärsin pitkästä aikaa kunnon krapulasta. Nukuin koko päivän. Oli vallan mukavaa. Ystävä intoutui taas kirjoittelemaan keskustelupalstoille hävyttömyyksiä. Se ei tee sitä koskaan muulloin. Minun kanssa vaan se päästää demoninsa valloilleen ja trollailee itselleen pännit sivustoilta. En välitä. Miksi välittäisin? Istun vieressä lattialla halaten punaviinipulloani ja nauran poskeni kipeiksi. Ja tänään vatsalihakset ilmoittavat myös olostaan. Olen kikattanut ruumiini eilen kipeäksi.
Viekää joku minut ulos. Viekää minut kävelemään itseni näännyksiin huonosti aurattuja teitä. Olen takkia vaille valmis. Istun tässä uusi vaaleansininen pipo päässä ja mietin, miksi se on vaikeaa?
En ole hakenut Stelloja. Lääkäri määräsi ne. En ole ilmoittanut sairaslomastani. Tahdon hautautua jonnekin pehmeään. Humala on kiva paikka sille hommalle, mutta parasta on ruoka. Tein eilen kinkkupiirakan, josta tuli liian hyvää. Siitä tuli sellaista, jota syödessä unohtuu, että en tiedä milloin olen täynnä. Nälän tunne on helpompi havaita kuin täysinäisyys, etenkin kun sitäkin voi huijata. Olen opetellut hyväksi vatsani huijariksi. Keräsin huomattavan määrän kiloja opettelemalla miten voi vyödä loputtomasti. Nykyään minulla on jonkinlaiset rajat. Rajojen opettelun kanssa piti tehdä töitä. Nyt tahdon hautautua ruokaan.
Keho tarvitsee happea. Siellä ei ole mitään pelättävää. Sinä pärjäät. Se tekee sinulle hyvää. Rauhoitu. Tulkaa joku halaamaan ja ottamaan kädestä kiinni ja viemään minut ulos.
Joinain hetkinä kaipaa toista enemmän kuin muulloin. Kun olen yksin, en välttämättä ole yksinäinen. Kun luonani on joku en välttämättä tunne olevani seurassa, vaan koen itseni yksinäiseksi. Olen miettinyt että jos olisi parisuhde kaipaisin varmasti valtavasti yksinolemista. Toiseksi pelottavin asia lasten saamisessa on menettää yksinoleminen. Pelottavinta lapsissa on kyvyttömyys jaksaa. Ensimmäinen oikea parisuhteeni kaatui siihen, etten saanut olla yksin. Minulla ei ollut aikaa kaivata toista, kun toinen tahtoi viettää kaiken ajan kanssani. Lopulta olin täynnä passiivisaggressiivista tuskaa kun minulta vietii viimeinenkin hetki olla yksin. Mies tunkeutui kanssani koiran kanssa lenkille. Olin silloin kyvytön tunnistamaan tarvettani olla yksin. Minulla ei ollut ymmärrystä sanoa, että painu nyt helvettiin, tämä on minun aikaani. Minun omaa aikaani olla minä. Toisen syvä loukkaantuminen tuntui pahalta. En vain osannut määritellä sitä kaikkea sanoiksi. En tiennyt mitä tarvitsin. Keskenkasvuinen pieni typerys.
Toisinaan ei kaipaa mitään niin kuin toista ihmistä. Jotakuta vain sanomaan, että kuulen ja näen sinut. Olet olemassa. Minä pidän siitä millainen olet. Pidän siitä, että olet.
Ystävä sanoi, että Pearl on kuin sisareni nuorempi tyttö. Hän on oikeassa.
Nyt mä lähden ulos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti