Arkkitehtuuria

Eilen oli kaunis päivä ja sitä myöden itsellä myös enemmän energiaa, hyppäsin bussiin ja läksin Ytimeen. Ytimessä oli vilskettä. Mä en koskaan totu siihen, mutta onneksi ei tarvitsekaan. Olin pukeutunut hyvin vapaamuotoisesti ja katsellessa kauniita nuoria tyttöjä näteissä vaatteissaan, tunsin hetkellisesti itseni hyvin kurjaksi. Eteenpäin, ajattelin ja läksin seikkailemaan tuntemattomia kujia. Kiersin merenrantaa ja istuin veden äärellä olevilla penkeillä. Tuijottelin isoja, pieniä ja valtavia laivoja, kuuntelin niiden ääniä. Hirveitä valtamerikelpoisten alusten huumaavia töräyksiä ja putputtavia moottoriveneitä ja tuulessa paukkuvia purjeita.

Turisteilin sydämeni kyllyydestä. Mä pidän talojen katsomisesta. Pidän siitä toisiinaan enemmän jopa kuin luonnon katsomisesta. Kaupunkirakentamisessa jugendtyylisyys iskee muhun kaikkein parhaiten. Vaan kaikki 1800-luvulla ja 1900-luvun alkupuoliskolla rakennetuissa taloissa on sitä jotain taikaa. Uusklassillisuus, -goottisuus sekä kansallisromantiikka rakennustaiteessa on tuottaneet jotain oikeasti katsomisen arvoista tällaiselle maallikolle. Mä en osaa nähdä modernismissa samaa kauneutta, vaikka sitten taas funkkistyylisyys onkin jo paljon enemmän mieleen, kuten postmodernimmat rakennukset myös. Niin ristiriitainen sitä sitten on. Luulen että kyse on muotoon liittyvästä harkinnasta, mitä harkitumpi muoto on, sitä paremmalta se näyttää, mutta jos se on viety yli, sekään ei toimi. Pakettitalot ja modernit rakennukset ovat juuri jotenkin kauneudesta pois puhdistettuja. Funkkiksessakin vaikka pelkistettyä onkin, on tarkoituksellista kauneutta sen jyrkissä ja selkeissä muodoissa.

Kaikkein hienointa on kun näkee eri tyylisten ja eri aikakautta olevien rakennusten istuvan toisiinsa. Jossain korttelissa oli rakennus käsitääkseni 20-luvun klassista tyyliä ja sen molemmin puolin oli rakennettu uudet talot, jotka istuivat tyyliltään naapuritaloonsa, vaikka niistä näki, että ne ovat uusia rakennuksia. Uudet talot muistuttivat tyylillisesti ehkä eniten funktionaalista rakentamista. Omakotitalorakentamisessa mua viehättää eniten lähes mikä tahansa omakotitalo, joka on rakennettu ennen 1960-lukua on pääsääntöisesti. Onko mitään niin ihanaa kuin vanhat kunnon rintamamiestalot 50-luvulta?

Tänään olen nyt sitten levännyt ja ihmetellyt, miten voi olla jo perjantai. Mä elin keskiviikossa. Tämä viikko on siis jotenkin kiertänyt ajallisesti kehää. Nyt täytyisi repäistä itsensä vielä piipahtamaan kaupassa ja sitten yrittää saada edes osa tiskeistä tiskattua. Mä en ole tehnyt sitä siis vieläkään. Alkaa puhtaat astiat loppua. Lähden nyt kuitenkin ensin uhmaamaan noita sadepisaroita.

Pietarsaaren tupakkatehdas