Olin kaupungilla eilen kun äiti soitti. Puhuttiin mitä puhuttiin. Istuin penkille puhumaan aseman ja sanoin sitä, ettei ole tekemistä. Vanha kunnon "äiti, mulla ei oo mitään tekemistä" urputus. Kaikki tuntui vaativan mahdottomasti. Lopuksi äiti komensi bussiin ja käymään ostoskeskuksessa kahvilla. Minä tottelin. Paluumatkalla näin bussista metsäpolun pään, jonka olin joskus nähnyt aiemmin ja unohtanut sitten. Sinne täytyy kävelyllä suunnata joskus. Haaveilin että tänään, mutta päivä on ollut muuta.
Olen nukkunut. Ollut pari tuntia maksimissaan hereillä ja nukkunut sitten loput. Ulkona on harmaata ja sateista ja synkkää. Ei ole kesäistä houkuttelua ilmassa, että saisi itsensä ulos edes vain istumaan jonnekin. Huonoa energiaa kehossa taas. Olisiko huomenna parempi päivä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti