ISFP

Mun on vaikea muistaa noita kirjaimia, en tiedä miksi. ISFP, täytyy välillä tarkistaa. Olen etsinyt eri versioita tuosta testistä ja tehnyt nyt muistaakseni kolme. Kaikkien kolmen testin kysymykset olivat erilaiset ja lopputuloksissa olin aina kirkkaasti ISFP. Alan hämmentyä yhä enemmän tästä testistä. Lisäksi löysin negatiivisten ominaisuuksien listan, joka vastaa täydellisesti omaa listaani omista huonoista puolistani:

Yövartiosto

disorganized, timid, prone to discouragement, socially uncomfortable, does not like leadership, suggestible, not self confident, not aggressive, lower energy, fearful, anxious, easily distracted, prone to discontentment, guarded, not confrontational, prone to longing for a stabilizing relationship, can be overwhelmed by unpleasant feelings, easily disturbed, fears drawing attention to self, prone to confusion, private, second guesses self, prone to quitting, underachiever, fears rejection in relationships, emotionally moody, prone to sadness, dislikes change, indecisive, modest, doubting, prone to laziness.

Tuohon päälle voisi laittaa nimeni ja on yhtä kuin merkin. Tämä ei nyt ole mitään itsensä ruoskintaa, vaan sellaista kokemuksellista itseymmärrystä. Mä toki tiedostan, että on mulla niitä hyviäkin puolia ja noiden asioiden omaaminen ei tee minusta huonoa tai pahaa, enkä kaikkia huonoja puoliani en edes osaa käyttää samanaikaisesti. Olen altis noille, löydän niitä itsestäni.

Juttutädille tänään kerroin ISFPstä. Selitin kunnes se ymmärsi. Mä olen maannut koko puoli vuotta kotonani sättimässä itseäni kyvyttömyydestä tehdä asioita. On ollut helpottavaa, kun on voinut kääntää katseensa menneeseen ja huomata pystyvänsä järkevään spontaaniuteen, impulsiivisuuteen, josta seuraa hyviä asioita. Minussa asuu myös hallittu spontaanius ja kunhan taas jaksan, saan kyvyn tehdä takaisin.

Savijaloilla

Hyppäsin junaan ja painelin ytimeen. Siellä oli kuumaa ja hikistä. Kävelin nopeasti ja painelin syömään. Istuin yksin pöydässäni ja luin kirjaa, söin hitaasti ja välillä pitäen taukoa ja keskittyen kirjaan. Lounasaikakin loppui ja luin kirjan loppuun pöydässäni. Kauppakeskuksessa kävelin antikvariaattiin, ostin juuri mitään ajattelematta Terry Pratchettin Savijaloilla ja lähdin takaisin. Toiseen kauppakeskukseen, jossa mitään ajattelematta ostin kaksi uutta Pratchettia. Hetkellistä hulluuttako? Kyllä. Sitä harkitsematonta impulsiivista spontaaniutta, jota pyrin välttelemään.

Joka puolella kuumia ihmisiä ja olin unohtanut deodorantin. Kassalle kävellessäni vastaan tuli mies, joka hymyili. Se katsoi ostamieni kirjojen selkämykset ja mielessäni välähti outo tunne. Tunne sai minut kävelemään kassan sijaan taidevälineosastolle, joss hetken ihmettelin välineiden kalleutta ja samalla mietin missä kaikki omat tarvikkeeni ovat. Jossain on kasa kuivaneita tuubeja, valtava pino pensseleitä ja varmaan tyhjiä valmispohjiakin. En ole koskaan tuntenut suurta vetoa alkaa itse valmistamaan pohjia, jos harrastaisi oikeasti, sekin pitäisi opetella. Nostin katsettani ja etsin hymyillyttä miestä. Se ei enää ollut fantasiakirjaosastolla, mutten nähnyt sitä missään. Suuntasin kassalle ja siinähän se taas tuli vastaan. Jälleen katsoi päälle, enkä tiedä miksi, etenkin kun se katse ei ollut vihamielinen tai arvosteleva. Maksaessa se mies käveli ohitseni ulos ja hetken kuluttua kävelin perään, valitettavasti hän katosi. Miellyttävän näköinen mies.

Hirmurykmentti

Bussi oli kuuma ja täpötäynnä. Minä hikoilin. Diformin se kai on, joka aineenvaihduntaani nopeuttaa ja nyt Cymbalta on entisestään sitä lisännyt. Olen hikinen haiseva läskipallero. Kuukautisten ensioireet tuntuvat jo, ne tuovat itseen sellaisen tietyn makeuden tuoksun, jota ei muutoin ole niin voimakkaana.

Väsyttää. Olen noussut useita tunteja aikaisemmin kuin yleensä ja juurikaan nukkumatta. Olen kahden vaiheilla, luenko vai katselisinko mielummin jotain. Väsymys tekee vaikeaksi päättää, mutta aion olla hereillä. Olen hereillä iltaan asti. Aloitan Daily Showsta ja Colbert Reportista. Niistä on aina hyvä aloittaa.