Pirskatti, etsin kadotettua motivaatiotani elää elämääni, eikä meinaa löytyä. Täällä sitä ollaan nimittäin edelleen jumissa, niin psyykkisesti kuin fyysisestikin. Tekemättömät asiat kasaantuvat ja niitä alkaa olla jo vuorimaisissa olomitoissa. Lähinnä pyykit, tiskit, postilaatikossa olevat postit, vastaamattomat tekstiviestit ja sähköpostit sekä muut "velvollisuudet". Pieniä juttuja, mutta kovin vaikeita suorittaa.
Eksyin tällä viikolla jonkin linkin kautta katselemaan Venäjän jääkiekkoliiga KHL:n All Stars peliä. Totesin, että venäläinen mies on joko hirvittävän komea tai täysin päinvastoin, mutta venäjä kielenä on ihanaa. Mä luultavasti päädyin sinne KHL ottelu asiaan Leo Komarovin kautta. Maallikoille tiedoksi, se on suomenvenäläinen jääkiekkoilija, joka voitti juuri maailmanmestaruuden. Sillä pojalla on hieno ääni, kertakaikkiaan hieno ääni ja kun se puhuu sujuvasti kolmea kieltä, piti käydä kuuntelemassa näytteet kaikilla kielillä. Sillä on sellainen pehmeä tapa puhua ja mä pidän siitä. Miehekäs ääni, hiukan nasaalissa, aavistuksen "kostea", mutta mä pidän siitä erittäin paljon. Hassua on se, että kun ensin katsoin suomen kielisen haastattelun, sitten ruotsin ja lopuksi venäjän kielisen, itselle jäi tunne, että se on kaikista itsevarmin puhuessaan venäjäksi. Voisihan se selittyä tietenkin sillä, että venäjä on kotikielenä sen "tunnekieli" ja lähimpänä ehkä sen persoonan jotain syvimpiä kerroksia. Kielitaito kuitenkin on kaikilla kolmella kielellä moitteeton. Laitetaas näyte, kun mä niin tykkään tästä linkkailusta.
Eihän se tietenkään ole pahaksi kun se on noin komea ja niitä miehiä, joille sopii parta syvä ihasteleva huokaus, mutta tuo kieli on upeaa. Mä olen haaveillut espanjan opiskelusta, mutta ehkä muutan mieltäni ja alan opetella venäjää. Tai sitten mä voisin opetella kunnolla näitä kieliä joita jo osaan, kuten ruotsia ja saksaa. Venäjässä vaan on sellaista samaa eksotiikkaa kuin espanjassa, paitsi siitä olisi itselle todennäköisesti ehkä jopa hyötyä työelämässä. Pirhana, alanko mä kiinnostua taas opiskeluistani ja työurastani? Mitäs jos...
Mun pitäisi repäistä nyt itseni liikkeelle. Helvetti sentään. Päässä raksuttaa täysin toisarvoisia asioita, nyt voisi yrittää vaikka keskittyä olennaiseen tänään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti