Herttainen aamu.
Mies teki itselleen aamupalan. Kertoi samalla ohimennen masennuksesta, ahdistuksesta, paniikkikohtauksista. Minä istuin hiljaa ja ajattelin. Se on minun. Hyvästelin hellästi kun lähti töihin. Katselin ikkunasta sen menoa. Seisoin hiljaa ja ajattelin. Sänkyyn takaisin ja unta. Levottomia unia, joita en enään muista.
Nyt olen yksin, eikä puhelin soi. Mikä ihana rauha, minä jo kaipasin yksinoloa. Rauhaa ja vetäytymistä omiin oloihin, edes hetkeksi. Eilisessä väsymyksessä huomasin kaipuuni yksinololle. Kun on aina ollut yksin, kestää tottua toisen seuraan. Varmasti se on toisin päin, jos on aina ollut vierellä joku, kestää tottua olemaan yksin. Huomasin miehestä saman. Sekin kaipaa olla yksin. Täytyy puhua siitä, sanoa, että se on ok, että kaipaan sitä itsekin. Oman asunnon rauhaa, hiljaista yksinäisyyttä kuunnella omia ajatuksia.
Äiti soitti. Kiireellinen lähete syöpälääkärin vastaanotolle tarkoittaa Suomessa nykyään kolmen viikon odotusta. Ensi viikolle verikokeet, sitä seuraavalle kuvaus ja kolmannella vasta saa kuulla tuomion. Ja saman aikaa koko kehon kaikki veri kiertää keuhkojen kautta ja metastaasit saavat lisää aikaa ja mahdollisuuksia kehittyä. Se voi mennä minne vain sen veren mukana. Missään ei ole yksittäistä syyllistä, jota voisi seinälle nostaa. Vastuu on kadotettu poliittisen byrokratian rattaisiin. Jos keksisin ketä syyttää, menisin kysymään, tämäkö sinulla oli mielessä kun hyvinvointivaltiota purit?
Mikään lääkäriasema ei Suomessa tarjoa hoitoa syöpään. Lääkäriasemien onkologit ja kirurgit eivät tarjoa leikkaushoitoa, sädehoitoa tai sytostaatteja. Edes rahalla et saa syöpähoitoa Suomessa. Ja julkinen sektori narisee ja on vaivainen. Viivästyvä hoito aiheuttaa valtavat kustannukset, mutta mitäs sen väliä. Kusipäät jossain ovat sitä mieltä, että kilpailu korjaa. Markkinatalous auttaa. Miten monta uhria vain se maksaa? Ja mistä Suomeen saadaan tarpeeksi suuret markkkinat, jotta terveydenhuoltoon voisi syntyä oikeaa kilpailua. Jos jokin yksittäinen lääkäriasema voisi kasvaa niin isoksi, että sille olisi taloudellisesti mahdollista kyetä ostamaan syöpähoitoon tarvittavat resurssit, ei se ainakaan halvaksi tulisi. Suomeen ei mahtuisi kahta yritystä julkisen palvelun rinnalle. Julkinen syöpähoito rappeutuisi köyhien ja kurjien palveluksi, yksityisen monopolin vallatessa markkinat. Ne saatanan kusipäät vain ovat sitä mieltä että yksityinen monopoli on jotenkin valtiollista monopolia parempaa. Miksi ja miten? En ymmärrä minäkään.
Raivoni saa mut taas myöhästymään Juttutädiltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti