Äitillä on syöpä.
Sen keuhkoissa on korissut jotain koko kevään. Tänään tulin kotikotiin ja ehdin olla täällä vajaan puoli tuntia, se kertoi, että tänään oli lääkäriltä kuullut, selkeä varjostuma löydetty ja lähes varmuudella se on syöpä.
Mä en tiedä. Osa musta keikkuu sellaisen vajoamisen partaalla ja osa on tyynen viileä. Defenssit löi päälle välittömästi. Vieläkin on täysin epäselvää mitä ajatella ja tuntea. Tarvitsen lisää aikaa, tietoa ja ajattelua. Mies on nyt mun Opamox.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti