Ahdistus tuli takaisin.
Yhtäkkiä putosin todellisuuteen eilen illalla. Mikään ajattelu ei auttanut, suojamuurit kaatuivat. Ehkä tämä on hyväksi. Mä olen pitänyt nyt lomaa ahdistuksesta ja lakannut käsittelemästä sitä. Eilen illalla se tuli takaisin ja nyt pitäisi löytää voimia näyttää sille närhen munat.
Mä en ole niitä ihmisiä, jotka uskoo kohtaloon tai johdatukseen kuten sata kertaa olen jo todennut, mutta siihen mä uskon, että mulla on defenssit ja ne toimii kyllä. Mä olen ollut defenssit päällä nyt. Itsetuhoisuudesta piti päästä jonkinlaiseen selväjärkisyyteen, sitten piti levätä ja eilen taisi tulla ensimmäinen merkki paluusta takaisin työskentelyvaiheeseen. Mä uskon, ettei ahdistus olisi palannut ellei olisi tullut sille aika. Itsetuhoisuus on siinä mielessä luonnotonta, että tämän on oltava askel enemmän eteenpäin kuin taaksepäin. Olin niin väsynyt, ettei ollut muuta vaihtoehtoa.
Nyt ahdistaa kyllä paljon. Havahduin 10 minuuttia sitten huomaamaan, etten ole ilmoittautunut ensi syksylle kouluun tai opintojaksoille. En vain saa avattua koulun sähköpostia. Ehkä teen sen nyt. Kädet alkoivat täristä ja pala nousi kurkkuun. Silmät vettyvät ja etoo.
Noin, nyt se on tehty. Vatsa on tajuttoman kipeä, selkäranka tärisee. Se on todella tullut takaisin. Hemmetti.
Täytyy jossain vaiheessa selvittää ensi syksyn opintojaksojutut. Tarkoitan seuraavan neljän päivän aikana. Noh, neljä päivää. Se on paljon, jos ottaa huomioon, että mulla on kolme kuukautta aikaa toipua vakavasta masennuksesta työkykyiseksi. Se tuntuu jo isommalta asialta. Mä luulen pilkkovani tätä taas nyt osiin.
Luuoja mä kaipaan kunnon kännejä. Mä en ole juonut tippaakaan alkoholia sitten helmikuun. Mä en kaipaa yhtä paukkua, kaipaan totaalista ällöttävää monsterikänniä. Äpäräkännejä, joissa puhekyky sammaltaa ja keho on täynnä miellyttävää sähköä. Monsterikänni. Grrrooooaaahhh!
Ahdistusta ja ärtymystä, no niin, mä alan totta vie olla taas todellisuudessa kiinni. Vitutuksesta johtuvaa voimautumisen tunnetta. Prkl! Pakkoajatus ratkaisemista, mun pitää tehdä jotain, pitää parantua, kuntoutua, eteenpäin. Tee, toimi! Puuskahdus.
Coldplay:
Clocks
The lights go out and I can't be saved
Tides that I tried to swim against
Have brought me down upon my knees
Oh I beg, I beg and plead singing
Come out of things unsaid
Shoot an apple off my head
And a trouble that can't be named
A tiger's waiting to be tamed singing
You are
You are
Confusion never stops
Closing walls and ticking clocks
Gonna come back and take you home
I could not stop that you now know singing
Come out upon my seas
Cursed missed opportunities
Am I a part of the cure?
Or am I part of the disease? Singing
You are
And nothing else compares
You are
Home, home where I wanted to go
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti