My Prospects

Sovitaanko niin, että nämä tämän päiväiset hurjat mielialanvaihtelut loppuu illaksi? Sovitaanko niin, että tämä paineen tunne rintakehäni päällä helpottuu pian?
Niin ja lisäksi: mä olen kirotunmoinen ääliö.

En opi millään. Laitoin kirotun perhanan treffi-ilmoituksen ja tällä kertaa kuvan kanssa. Voi kirotun helvatan perhanaa. Lisäksi kirjoitin sekavan viestin eräälle samalla palstalla kirjoittelevalle ihmiselle, josko se tahtoisi tutustua. Mun ajatukset ei ole sen suhteen romanttisia, out of my league, mutta sillä on mielenkiintoisia ajatuksia. Noh, nyt tämä taas repeää varmaan käsistä, vaikka olen päättänyt pitää tämän hallinnassa. Ajattelin seuraavasti eli toimin sellaisella mullistavalla periaatteella kuin omana itsenä oleminen rehellisesti. Tähän asti se toimi, muutama oikein mukava kirjoitteluhetki ollut. Kuvasta huolimatta kivannköiset miehet jopa kirjoittelee. Nyt vaan tuli ongelma eteen. Siellä joku Suomessa asuva ranskalainen, jolle olen kirjoitellut englanniksi tahtoo tietää my prospects ja teenkö työtä opintojen ohella.

Nyt luikastellaan. Mä en ole ollenkaan varma miten hoitaa tämä tilanne. Valehtelu tai harhaanjohtaminen eivät tule kuuloonkaan, mutta miten mä sanon, että ei, mulla ei ole minkäänlaisia prospectejä minnekään päin. Ja että ei, olen niin hutera ihmisolio, etten kykene työhön.

Rauha liukenee sieluuni kun sain tuon kirjoitettua tänne. Se on vain yksi ranskalainen hyypiö, joka kyselee ihan luonnollisia kysymyksiä. Mä kerron miten asiat on ja sitten se ihminen katoaa mun elämästä. läpsläps homma hoidettu. Mähän sanoin ottavani tämän nyt rennosti. Ei hätää.

Mielialat hyppelee silti ja ahdistaa. Tuntuu, että tuo miesten kanssa puhuminen enemmän rauhoittaa kuin ahdistaa tällä hetkellä. Se antaa jotain tekemistä.

Tänään on ollut harvinaisia tunnetiloja, nimittäin selkeää näläntunnetta. Todella hyvin outoa. Mä en sellaista usein pääse kokemaan. Voisin nyt lämmitellä kinkkukiusausta ja väkertää hedelmäsalaatin sen kaveriksi. Momsnoms. Ahdistus on totisesti tullut takaisin.