Mielihyvää

Juuri lopetin puhelun erittäin miellyttävän miehen kanssa. Puhuttiin melkein 40 minuuttia tai se puhui ja minä vähitellen uskalsin myös, lopulta jo enemmän. Mikä Mielihyvän tunne. Parempaa kuin Opamox, parempaa kuin Cymbalta. Hyvä päivä, mua hymyilyttää kovasti. En tiedä menikö se hänen mielestää ok, mutta ainakin lupasi soitella lisää, ehkä jo tänään. Mietin siinä sen miehen puhuessa, että kuuleekohan se mun hymyn. Ne väittää, että hymyn voi kuulla puhelimessa. En tiedä.

Lähden ostamaan maalia. Ajattelin maalata vihdoin keittiön pöydän ja tuolit. Ne tulevat vihreiksi. Kannet vaaleanvihreällä ja muut osat tummanvihreällä. Värit olen jo valinnut, vaalea on nimeltään Papukaija ja tumma Vuono. Tikkurilan sivuilla ne eivät näytä yhtään siltä miltä näytepapereissa. Luotan papereihin enemmän, netissä ne näyttävät ihan harmailta ja sameilta. Oikeasti ne ovat vihreän vihreitä, eivät harmaan vihreitä. Äiti ehdotteli etten tekisi kontrastista suurta, mutta tahdon tehdä, muuten siitä katoaa se pointti. Edelliselle keittiökalusteille tein saman, mutta tuolloin sinisenä. Minulla on vielä yksi niitä tuoleja jäljellä ja pidän siitä edelleen hyvin paljon. Luotan siis itseeni, tiedän mitä olen tekemässä. Harvinaista herkkua siis.

Mä pidän tästä serotoniinin, dopamiinin ja muiden välittäjäaineiden sopasta päässäni. Kunpa aina voisi tuntua tältä.

Papukaija

Vuono