Levoton yö

Sorruin puolikkaaseen opamoxiin saadakseni unta, muutoin olisin tosin todennäköisesti hoopoillut hereillä koko yön. Nyt liian aikaisin heränneenä yritän motivoida itseäni kodin siisteytysoperaatioon.

Kävin keskustelupalstalla pitkästä aikaa. Hämmennyksekseni totesin, että mies, jonka kanssa tein tuttavuutta oli nimennyt minut palstan naisista seurustelukelpoisimmaksi itselleen pari päivää sitten. Kävin lukemassa viestittelymme uudelleen ja havaitsin, että kaksi epäluuloista ihmisarkaa yksilöä saattoi käsittää toisensa aivan väärin ja lehahtaa eri teilleen väärinkäsityksestä johtuen. Noh, kaatunutta maitoa on turha murehtia.

Nyt on nenän alla kahvia ja tiskauskin aloitettu. Joskus miettii, että sitä täytyy olla todella toimintahäiriöinen (dysfunctional) kun tavalliset asiat ovat niin kovin monimutkaisia. Toiminnanohjauksessa mättää ja pahasti. Kesäsäässä hyvin nopeasti haiseviksi muuttuneita astioita pestessä sitä voi pohtia perusteellisesti. Riisin valmistamisesta jää jonnekin astioiden väliin näemmä kiinteytynyt massa, jonka tuoksu täyttää asunnon hyvin nopeasti. Onko itsellä toivoa? Tämä ikuisesti jatkuva itsensähyväksymisen prosessi, sitä tietää sen juuret ja osaa älyllistää asian, mutta tunnetta se ei muuta.

Mä laitoin ihan oikean mieshaun päälle puoli vuotta sitten valtavassa väsymyksen syöksykierteessä ja nyt mulla on käsissä hyvä mies. Se ei ole huonosti, mä en voi olla totaalisen kelvoton. Kaikki suurin osa työstä on edessä vielä. Eilen kaupassa saadun ahdistuskohtauksen jäljiltä oli koko ilta yhtä nykimistä. Jalat vispasi ja potki, pää nytkähtelee, sormet painuvat nyrkkiin ja auki. Suustakin kuuluu niitä outoja vingahduksia, murinoita ja äkähdyksiä. Mä en tahdo tarvita opamoxeja, enkä cymbaltaa.

Tästä kaikesta pitäisi saada niskalenkki. Kaikki on lähinnä tämä kyvyttömyys hyväksyä itsensä ja rajansa. Sitä kautta löytyisi onnellisuus ja rauha, ne avaimet onnistumiseen. Lakkaisi pelkäämästä epäonnistumista ja huonoja päätöksiä. Hemmetti kun sitä kiertää aina ja koko ajan tässä samassa kehässään. Mä olen yrittänyt tehdä muutoksia nyt. Yritän muuttaa asioita, vaikken itseäni osaakaa muuttaa. Jospa se muutos tulee ulkoa sisälle sitten jollain tavoin. Asennekysymys... ehkä.