Se on niin väsynyt, ettei se tiedä saako se tämän kirjoitettua loppuun, mutta sillä on sanomisen pakko. Se oli tänään psykiatrinsa vastaanotolla. Sille puhuttiin kuin vajaamieliselle. Tai sen psykiatri puhui sille kuin ihminen, joka ei tiedä miten lapsille puhutaan puhuu 3vuotiaalle. Sitä käskettiin katsomaan netistä koiran kuvia, kun sellaisia siellä kuulemma varmasti on, jotta se piristyisi. Sille hoettiin njiinh, niin myötätuntoisella ja empaattisella äänellä, että sitä oksetti. Sitä kehotettiin katsomaan joku elokuva ja liikkumaan paljon, kun se tekee niin valtavan hyvää. Sille puhuttiin todellisella vakaumuksella tietämyksestä asioista, joista puhuja ei selvästi tiennyt mitään. Se istui siinä ja kaipasi terveyskeskuksen kevyesti vittuilevaa ja flirttailevaa komeaa nuorta miestä enemmän kuin osasi arvata. Se yritti pari kertaa nostaa ääntään, sille itsetietoisen naisen tasolle, jossa se parempina päivinään on, mutta sitten se lannistui siitä njiinhsta, kun se oli kuin sen päätä olisi taputettu ja suuhun tungettu jokin herkku. Hyvä tyttö!
Tapaamisen jälkeen se laittoi ystävälle viestin, se oli hiukan järkyttynyt. Se meni kauppaan ja pyöri siellä tyhjän korin kanssa puoli tuntia. Sitten se soitti ystävälleen ja totesi, ettei osaa edes kaupasta ostaa mitään kun se on niin hämillään siitä miten sitä on kohdeltu. Se teki itsestään pilkkaa ja sen ystävä piristi sitä. Sen touhuja seurannut mies suli hymyyn. Se oli törmäillyt siihen mieheen pyöriessään ahdistuneena siellä kaupassa. Luikkinut hyllyjen väliin piiloon ja tiennyt, että sitä sen harhailua seurattiin. Se tiesi sen, ettei se ollut edes paranoiaa. Lopulta se osti 3 omenaa, sipsipussin ja limsan. Ei se halunnut niitä ostaa, eikä se sellaisia mennyt ostamaan, mutta huomasi pakkaavansa niitä maksettuaan. Se ei tätä kirjoittaessaan muista mitä se alunperin meni ostamaan.
Bussissa se mietti miten monta harmaata väriä on maailmassa ja miten ne kaikki ovat lumessa teiden varsilla. Se nuokkui ja tuijotteli harmaista ikkunoista läpi. Aurinko, josta se ei pidä, valaisi ihmisten kasvoja. Se näki paljon asioita ja mietti miksi näki juuri ne, joihin kiinnitti huomionsa. Sen takaraivossa psykiatri sanoi njiiinh. Sen päässä psykiatri sanoo, ettei siitä ole ihastumaan ennen kuin se saavuttaa mielenrauhan. Se ei tiedä miten sellainen on mahdollista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti