Vastaisuutta

En ottanut rauhoittavia, en nukahtamislääkkeitä, en migreenilääkkeitä, enkä nukkunut kunnolla. Kiukku saa kestämään viime yön kaltaiset yöt paremmin. Tiedän nukkuneeni, vaikka tunnen katsoneeni vain kelloa. Revin itsestäni kiukkua. Äiti soitti eilen. Passiivisen aggression kestäminen äidin suusta tuntui ylivoimaiselta. Mun äidillä on tapana omia mun tunnetilat. Se jyrää ne omillaan. Mun huolelle, vihalle, väsymykselle, surulle, syyllisyydelle tai muulle yksinkertaisesti jää tilaa. Se ottaa tilansa. Onhan se hallitseva ja voimakas persoona ja minä alistuva. Tikahdun jälkikäteen siitä kuinka ylitseni on kävelty.

Se on äiti, se tuntee syyllisyyttä, jota se ei kykene käsitellä. Se on osa äitiyttä, vastuu lapsesta. Mun äiti vaan ei ole ikinä potenut huonoa itsetuntoa. Se ei ole kovin montaa hetkeä elämässään viettänyt epäillen itseään. Jos se onepäonnistunut tai miettinyt selviytymistään, se on aina ollut tarpeeksi älykäs selvitäkseen haavoittumatta. Se on Selviytyjä. Mä olen sen akilleen kantapää. Mä olen se, joka nostaa sen seinää vasten, jotta se joutuu nähdä oman haavoittuvuutensa. Sitä ei kaatanut leskeys, eikä syöpä. Sen ainut haava on tytär, joka ei kestä elämää. Mun äiti, jonka on vaikea myöntää väärässä olemista lyö passiivisen-aggressionsa päälle ja syö mun tunteet hengiltä.

Mä en aio antaa sen tapahtua. Mä teen virheeni, mä sairastan sairauteni, mä en ota niitä asioita kantaakseni, jotka ei kuulu mulle. Se vain tarkoittaa, että mä en voi pitää yhteyttä kumpaakaan, en äitiini, eikä siskooni. Ne muodostaa yhdessä voimakaksikon, joka saa mut perääntymään. Saa mut pyytämään anteeksi, tuntemaan syyllisyyttä, ajattelemaan olevani väärässä, luulemaan niiden tietävän paremmin, unohtamaan oikeuteni, asettamaan toisten tarpeet ikuisesti omieni edelle. Alistumaan, häpeämään, repimään itseni syyllisyydellä omasta sairaudestani.

Mä en pyydä niiltä mitään. Mä en vaadi niiltä mitään. Tiedän niiden toimivan rakkaudesta ja huolesta, mutta mä myös tiedän niiden olevan sokeita omien toimiensa seurauksille. Passiivis-aggressiivinen kyvyttömyys myöntää ikinä olevansa väärässä teoissaan tai sanoissaan tai edes kyky myöntää tietämättömyytensä, satuttaa tällä hetkellä liikaa. Ja mä rakastan mun perhettäni hyvin paljon.


The Black Keys: Grown So Ugly

I got up this morning
Put on my shoes
Tied my shoes
Went to the mirror

But I combed my hair
I made a move
Know what to do
Tried to break and run

Baby, this ain't me, baby, this ain't me
Grown so ugly, grown so ugly
Don't even know myself
Don't even know myself

Left Angola, 1964
Walking down the street
Knocking for my baby, now
My baby come out and ask me who I am

I say, honey
Honey, don't you know your man?
She said my man been gone since 1942
I tell you, Mr. Ugly, he didn't look like you