Istuin kahvilassa ja jälleen kerran mietin miten muovista kauneus nykyään on. Mun edessä olevassa pöydässä istui kaksi keskivertoa. Niillä oli kummallakin valtavan pitkät, takkuiset hiuspidennökset, glitteriä huulissa ja luomilla, kynällä piirretyt kulmakarvat ja vaatteet Henkalta ja Maukalta. Ne istui siinä identtisinä kuten nuoret ystävättäret aina on. Kaulassa kilo muovihelmiä ja korvissa muovilasinpalat tai muovihelmet. Otsalla hiuspantana valtavat mustat merkkiaurinkolasit, D&G ja Dior. Nuoret naiset ovat öljyjalosteiden riemuvoittoja. Keskivertojen neitien vaatteetkin kun ovat jostain nailonista tai polyamidista. Nättejähän ne on. Pieniä ja sieviä, kuin nukkeja. Niitä hiuksia mä vain en ymmärrä.
Mä kiinnitin papparaisten huomiota. Olin piilossa aurinkolasien takana ja pohdin vaikuttaako se, että on erilaiset vaatteet vai se, että asenne on toinen. Mähän olin tutkimusmatkalla sentään. Odotin jotakuta huutamaan Keisarinnan kulkevan kylillä tissit paljaana. Niin ei käynyt, olipahan vain karvanverran parempi olo. Ne papparaiset, ehkä ne tykkää pulleista, paksuista, voimakkaista pohkeista, tai jotain.
Olen persaukinen. Silti tyytyväinen kokeiluuni. Mun oli parempi olla. Ei musta tule sellaista kuin ne tytöt (luoja nähköön, en tahdokaan), mutta olin enemmän minä. Aito, luonnollinen ja itseni. Pitkät, omat hiukset, ikuisesti silmälasit päässä, kulmakarvat siistimättä, isot tissit ja vielä isompi vatsa, mutta ok. Hyvä näin. Keisarinna sai mitä tilasi, uudet vaatteet ja asenneilmastonsa tuuletusta niiden mukana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti