Aamumigreeni, jälleen. Miten ottaa esto- tai kipulääke kun kohtaus alkaa nukkuessa? Olo on jumissa, otin liikaa opamoxia eilen. Sitä se hajoaminen tekee. Tänään täytyy tehdä asioita. Keskittyä hetkeen, koska en oikein tiedä mihin sitä tulevaisuudessa olen menossa. Seuraavaksi paras vaihtoehto on kai sitten pysähtyä tähän hetkeen. Menneeseen en tahdo palata.
Mä tarvitsisin multaa ja yhden ison ja yhden pienen kukkapurkin. Niin ja koiran. Mä tarvitsen lisää asioita, joilla kiinnittää itseni tähän omaan elämääni. Mä tarvitsen siskontyttöjäni. Parasta kotikotiin menossa. Eilen kun oli heikko hetki mä katselin mun Auringonsäteen ja Tuittupään kuvia. Mun lainalapset. Nyt täytyisi repiä itsensä ylös tästä ja tehdä asioita. Mä en voi jäädä tähän istumaan nyt. Se ei tee mulle hyvää. Tarvitsen siteitä elämään. Mulla ei ole velvollisuuden lisäksi mitään muuta syytä olla. Olen velvollinen olemaan, koska en kuulu itselleni. Tiedän siinä ajatuksessa olevan jotain vialla ja pahasti. Sehän tarkoittaa, että ilman toisia ihmisiä mulla ei ole syytä olla. Mä haen jatkuvasti syytä olemiseen itseni ulkopuolelta.
äh, pah ja pyh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti