Leikin nättiä tyttöä. Uudet vaatteet yllä, tukka pörrötetty, huolella laitetut kasvot, jopa ripsiväriä. Nyt pitäisi uuden naisen uskaltaa vielä ulos. Koko homma on vähän siitä kiinni. Ihmisenä sitä kuitenkin on osaksi se, mitä muut sinussa näkevät. Persoonallisuuden tasot: se mitä muut sinussa näkevät, se mitä itse luulet olevasi, se mitä et kenellekään näytä ja se mistä et tiedä mitään.
Mä näytän ihan sievältä. Iho on parantunut suurimmista stressipaukuroista. Hiukset kiiltää. Uudet vaatteet ovat sievät ja istuvat. Mä olen askeleen lähempänä sellaista naiseutta, jota tahdon toteuttaa. Sukupuolessa ja seksuaalisuudessa on ehkä suurin osa sellaista, jota et pääse itsessäsi valitsemaan, mutta niiden ilmaisussa sinulla on valta. Mä olen piilotellut sukupuoltani unisex-kaapuhuihin ja pyrkinyt astumaan ulos sukupuolen rajoittavuudesta.
Bussissa oli perjantaina emo-tyttö. Siis näitä emotional tyylin mukaisesti pukeutuneita nuoria. Se oli sellaisen emo-pojan kanssa liikkeellä ja mä nauroin ääneti kaulahuiviini kun ne käveli vastatuuleen ja pyrkivät päätään sinnikkäästi heillauttamalla taistelemaan tuulta vasten saadakseen etutukkansa rokkumaan silmillä. Tyttö ja poika olivat pukeutuneet samalla tavalla. Poika käyttäytyi kuin tyttö ja tyttö kuin poika. Bussissa ne istuivat mua vastapäätä ja silloin kuulin tytön kertovan loukkaantuneena, miten hänelle oli joku sanonut hänen näyttävän pojalta. Hän haki ystävältään vahvistusta: "Enhän mä näytä pojalta?" Poika vastasi kuuliaisesti, et. Mua huvitti se suunnattomasti koko emokulttuuriin liittyvä androgeeniys oli mennyt näiltä nuorilta ylihilseen. Koko pukeutuminen ja keskustelu olivat oppikirja esimerkki ironiasta. Sanojen ja todellisen merkityksen ristiriita. Nuoripari oli nähnyt valtavasti vaivaa ollakseen mahdollisimman sukupuolellisesti hämmentävä ja kun hämmennystä sitten tapahtui, siitä seurasi loukkaantuminen. Tytön kulttuuri-identiteetti oli selvästi huomattavasti konservatiivisempi, kun taas pojasta huokui selvemmin kyseenalaistaminen. Poika selvästi kyseenalaisti omia sukupuolinormejaan, seksuaalisuuttaan ja roolivelvollisuuksiaan. Toivottavasti hän ei nuoruuden innossa sorru tekemään kokemuksia, jotka kokee myöhemmin hajottaviksi asioiksi.
Heidän ikäisenään itselle ei ainakaa ollut selvää sukupuolinormit, seksuuaalisuus tai mikään niihin liittyvä, ei ollut kohdillaan. Nyt 15 vuotta myöhemmin mietin mihin olen antanut ruumiini osallistua vain, koska omat rajani eivät olleet selvät. Niistä asioista on vaikea ketään syyttää. Enemmän tai vähemmän arpeutuneita haavoja minusta löytyy. Mä en ollut valmis kaikkeen siihen vielä silloin. Jotkut muut eittämättä ovat, minä en. Ne ovat vaikeita asioita.
Nyt lähden kaiketi ulos. Ihan vain katsomaan miltä maailma näyttää kun on himpun verran tyytyväisempi ulkonäköönsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti