Ostin kirpputorilta ison posliinisen kulhon. Kai se on joku keitto tai kastikekulho. Se maksoi 12 euroa ja tästä omistamisen ilosta olen sen valmis maksamaan. Yritän jaksaa tiskata. Nyt siellä on "likoamassa" astioita. Annan "veden jäähtyä kädenlämpöiseksi". Todellisuudessa ei kiinnosta eikä jaksa ollenkaan nyt.
Aamun terapia oli hiukan mitään sanomaton. Mä olen vielä jälkitilassa, herkkänä kuin vatsa hernekeiton jälkeen. Väsynyt kuin naapurin trampolini lumitaakkansa alla. En jaksa olla runollinenkaan tänään. Eilen sain käteen haavan ottaessani diabeteslääkitystäni. Se ottaa kipeää ja on niitä harvoja tunteita, joita itsessäni erotan.
Kaksi asiaa on ehdittävä. Imurointi ja tiskaus. Mua vain väsyttää kovin. Tiskaus onnistuu astia kerrallaan. Tuo lattia vaan vaatii pitemmän ajan keskittymistä ja kykyä seisoa.
Huomasin aamulla vaellellessani taas kaupungilla, miten sitä on automatisoitunut. Vailla muistikuvia toimimisesta, paikasta toiseen siirtymisestä, ihmisten kohtaamisesta. Mä tiedän, mutten muista.
Mun on laitettava lepäämään. Olen aivan lopussa. Jatkan noita lautasia sitten myöhemmin. Aina Väsynyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti