En ole vieläkään tehnyt mitään angiinalleni. Mä odotan leuat loksauttavaa kurkkupaisetta. Sitten teen jotain. Lupaan. Lupaan tehdä jotain jos en saa enää suutani kiinni.
Tämä on hyvä päivä numero kaksi. Eilen ystävä tuli kylään ja jatkoin nauruterapiaani. Katsottiin kymmeniä Whose Line Is It Anyway- pätkiä tuubista. Nyt en ole ihan varma, ovatko leuat kipeät mahdollisesta kasvavasta paiseesta vai nauramisesta. Oloa nauraminen selvästi on parantanut. Tiedän sen tehoavan. Se tekee hyvää. Naurujoogaa, kyllä kiitos.
Olen syönyt rahani. Siis ostanut niin paljon pahaa, huonoa, turhaa ruokaa, että menen tältä kuulta konkurssiin. Mieltä nostaa monta asiaa, niistä ruoka, seksi ja osteleminen ovat erinomaisia. Mä ymmärrän niihin addiktoitumisen. En ihan tajua sitä mekanismia, jossa ostaminen tuottaa mielihyvää, mutta ruuan ja seksin mielihyväarvot ovat aivan selkeät.
Mä en ymmärrä miten se lista mun päässäni kaikesta tavarasta, jota tahtoisin voi olla jatkuvasti niin pitkä. Enkä ymmärrä sitä, miksi heräteostosten ostaminen tuntuu niin hyvältä. Tämä varmaankin vaatii nyt tutkimista. Olenhan mä addiktoituva luonne, mutta ostaminen? Mitä turvallisuuden tunnettako se lisää? Ajatusta täydemmästä itsestä ja elämästä? Täyttääkö materia jonkin puuttuvan aukon? Mutta jos se on Pötti, jonka olemassa olosta ei tiedä, ennen sen näkemistä. Sattuu mennä kirpputorille ja nähdä siellä hyllyssä posliininen keittoastia. Mikä aukko se on, kun siitä ei ole aiemmin edes tiennyt? Pötti istuu nyt tuossa pöydällä ja mä mietin, mitä sinne laitan. Sen nimi on Pötti ja sen poskessa on kai luumun oksa, tai oliivin. Se istuu siinä pöydällä ja saa mut tuntemaan oloni paremmaksi.
Mä tahdon vaatteita. Tahdon naisellisia, kauniita vaatteita. Haluan rintaliivit, jotka nostaa mun tissit yhteen ja kohti taivasta. Sitten tahdon jonkin kauniin topin ja uuden hameen ja iloisen värisiä sukkahousuja. Sitten mä laitan mun kopisevimmat korkokengät jalkaani, laitan naamani ja hiukseni kauniiksi ja leikin hetken kaunista. Ehkä mä jätän laskut maksamatta ja menenkin ostamaan uusia vaatteita. Hiiop, sallitaanko pieni tahallinen konkurssi välillä? Ihan yhtäläisen ja yleisen hyvinvoinnin nimeen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti