Hymy

Mä hymyilen.
Eilen sattui jotain uskomatonta, sain elämääni uuden ihmisen. Upean uuden ihmisen. Olkoon koodinimeltään Muru. Mun naamani on ratketa hymyilystä. Miten ihana ihminen. Mun tekee mieli kätkeä se mun sydämeen, eikä kertoa siitä kenellekään, etten vain menetä sitä. Koko kehon täyttää ilo ja tyytyväisyys. Tuolla jossain on Muru ja pelkkä tieto siitä saa mut hymyilemään niin leveästi, että poskiin sattuu.

Aurinko paistaa ja lumen sulamisvedet tippuu pisaroina, lotisee ja litisee. Mä tunnen voimaa, joka tulee ilosta. Sisko soitti ja komensi kotiin. Se on niin hauskaa, miten se tekee ne asiat. "Mulla on silloin pitkä vapaa ja mies on Skotlannissa ja mä ajattelin että jotain täytyy likkojen kanssa keksiä, että oletko sä silloin tulossa vai sovinko mä jotain muuta?" Niin justiin. Aivan kuin mä voisin sanoa ei ajanvietolle neiti 8 ja neiti 4 veen kanssa. Meidän perheessä tuo on käsky, joten mä lähden kotikotiin.

Sisko se puhua pajatti. Puhelu kesti 40 minuuttia ja mun osuus keskustelusta jäi takuulla alle 5 minuuttiin. Se osaa hoitaa meidän välisen kommunikaation yksin ihan suvereenisti. Se ryntäili aiheesta toiseen ja mä roikuin perässä. Totesin, ettei mulla ole sanottavaa, eikä sitä multa tällä kertaa odotettukaan.

Mä olen tehnyt vaalikoneita. Muutama asia tökkii suunnattomasti. Mä tiedän puolueeni, tiedän arvoni, tiedän maailmankatsomukseni ja ne ehdokkaat, jotka näyttävät olevan lähimpänä ovat näemmä ääliöitä. Miten se voi olla mahdollista, minähän olen niin fiksu? Se mikä niissä tökkii on se, että ne vaivautuvat selittelemään ja perustelemaan mielipiteitään kysymyksissä, jotka ovat mulle sivuseikkoja. Toisaalta ne asiat, jotka ovat mulle merkityksellisiä ohitetaan kertomatta perusteluja mielipiteelle. Mulle ei riitä se, että mielipide on sama, mä tahdon tietää, että se perustelu on sellainen, jonka ymmärrän ja jonka takana voin seisoa. Se perustelu kuitenkin kertoo siitä arvomaailmasta enemmän kuin se itse vastaus. Esimerkiksi kysymys Afganistanista ja Suomen läsnäolosta siellä. Miksi siellä on oltava tai miksi siellä ei saa olla kertoo enemmän siitä ajatusmaailmasta, jossa se ehdokas elää. Se kertoo sen henkilön etiikan tajusta, suhteesta sotaan ja rauhaturvaamiseen, kehitysapuun ja globalisaatioon.

Huokaus. Mä mietin tässä itsekseni mikä ero on politiikalla ja demokratialla. Mulle poliitiikka on vallan voimasuhteiden hakemista ja se ei liity sinällään ongelmanratkaisuihin konkreettisella tasolla. Politiikka on taistelua siitä minne yhteiskuntaa viedään demokraattisessa järjestelmässä. Demokratia on mulle ratkaisuja. Demokratia on pyrkimystä löytää paras mahdollinen, se on konkreettisesti pienemmän pahan valitsemista. Poliitikot ja niiden arvomaailmat sitten määrittelevät sen millä perusteilla se tehdään. En tiedä miten oikeassa olen. Tämä on mun ajatus politiikan ja demokratian suhteesta, ehkä mä olen nukkunut yhteiskuntaopintunneilla.

Mua alkoi väsyttää. Tiskit ja pyykit odottaa edelleen. Mun kotitontut on lakossa. Mä menen päiväunille.