Aamulla elämä lähti käyntin perinteisen hiljaisesti. Jossain vaiheessa pääsin vihdoin ulos. Teki huomattavan tiukkaa. Vein hakemuksen Kelaan, mutten tuntenut helpotusta, pelkkää huonoa oloa ja väsymystä. Kierrätyskeskuksen kautta Tiimariin ja sitten kauppaan. Kaupasta lähti täysin uupunut nainen, raahustin bussille ja maksoin kotimatkasta, ei puhettakaan, että olisin kyennyt kävellä kotiin. Matkaa ei kuitenkaan ole kuin neljä kilometriä.
Kotona vihdoin valkeni ajatus päässä, mä olen tullut taas kipeäksi, perhanan angiina, TAAS. Viimeisestä on korkeintaa kaksi kuukautta. Ja tietenkin tauti iskee päivänä ennen pääsiäislomia. Tällä kertaa haen antibiootit. Se vain tarkoittaa, että täytyy raahautua päivystykseen. Jotkin risat tuolta kurkusta olisi kai leikattava, en tahtoisi sellaista. Huomenna jos aamusella lähtisi päivystykseen aamusella aikaisin. Saa kai varautua ottamaan mukaan kirjoja ja ruokaa, angiinapotilas ei liene kiireellisyysjärjestyksessä ensimmäisenä. Olo on todella huono. Migreeniä lyö päälle kuten aina kipeänä ollessa. Taidan nakata kasan tabletteja nassuun ja mennä nukkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti