Luvattua

Mä joskus aikoinaan itkin hyvin vähän, nyt itken kaikesta. En saa unta, ajatukset pyörivät menetyksessä. Kyse ei ole epätoivosta, vaan menetyksestä ja surusta. Kyllä mä tästäkin selviän, se vaan ottaa kipeää. Miksi toinen jatkaa vaikka tietää satuttavansa. Miksi se että toiseen sattuu tuntuu vain yllyttävän satuttamaan pahemmin.

Puhuttiin äitin kanssa isästä, siitä miten se loppuvaiheessa kärsi. Sen ahdistus oli niin valtavaa, se tuska sai sen haukkomaan henkeä. Se teki sitä koko ajan viimeiset kuukaudet. Sitä ahdisti niin paljon, ettei se saanut happea. Ihan vain ahdistusta 24/7, ei hetken rauhaa. Kaikki valveilla olon hetket niin kovaa ahdistusta ettei saa happea. Kun sitä olisi antanut oman henkensä, hetkeäkään epäröimättä. Ottanut pois sitä kipua jos olisi kyennyt.

Sitä on vaikea kuvata, yrittää unohtaa. Sitten tulee päivä... ja hetki... ja kaikki lyö läpi. On vaan raaasti tuskainen. Mun on pakko uskoa asioihin, että toiset asiat ei sattuisi niin paljon.

Ei sillä, että tällä on enää merkitystä. Kaikki pyyhittiin hetkessä pois. Ihminen, joka ei tahtonut kuunnella mua on poissa. Hän siivosi itsensä pois varsin näppärästi, mä en kuulemma tajua pointtia. Vakioselitys. Aina ei voi tajuta. Vapaamuotoisen suhteen onni on kai se, että siitä voi lähteä kun tahtoo. Kun ei olla vastuussa toisilleen aiheuttamista tunteista, voi vain häipyä, nostaa kytkintä. Ei ole edes anteeksipyydettävää, mitään muuta ei rikottu kuin luottamus.

Joten nyt mä makaan sängyssä ja ajattelen isäni raskasta huokailevaa hengitystä. Se tuli jostain kuin salama taivaalta, muisto. Yksi muisto tuo toisen ja lopulta ei kykene. On vaan tyhjää. Kunpa joku ottaisi syliin ja sanoisi jotain lohduttavaa, välittäisi musta, tahtoisi suojella mua tai ainakin olisi satuttamatta.

Mä lupasin ystävälle pitää itsestäni huolta. Olla varovainen ja halata itseäni. Mä lupasin suojella itseäni, erottaa itseni ulkopuolelle sen, mikä ei minun vastuulla ole. Mä yritän. Monta surua vain puskee päällekäin. Huominen, huominen, mitä mä sun kanssasi teen. Soitan labratulokset kurkusta, käyn päivystävässä apteekissa ja teen jotain elämisen tyyppistä.