Vapaus

Migreeniä, mielialan ailahtelemista, järjen seisomista, niistä on tämä päivä tehty. Olin kaupungilla. Kävelin edestakaisin ihmisvilinässä. Seisoin rakennusten kulmilla, istuin penkeillä. Mulla oli kirjat mukana, kynät, päiväkirja, piirrustuspaperit ja kaikki. En avannut reppua kertaakaan. Istuin vain ja järki seisoi. Katsoin ihmisiä ja lepäsin. Se oli outo tapa levätä. Ihmiset juoksee ympärillä asioillaan ja mä nautin omasta kuplastani. Upea sää ja outo mielentila.

Jos joku olisi pysäyttänyt ja kysynyt mitä teen, en tiedä mitä olisin sanonut. Vastausvaihtoehtoja on monia, eikä yhtään oikeaa. Jokapuolella nuoria tyttöjä narutopeissa ja mikroshortseissa ja aina välissä joku onneton hikoilemassa paksussa takissa ja isossa huivissa. Nuori romanityttö levitti kätensä ja käveli vastatuuleen. Kaunis silkkinen paita lepatti tuulessa, siinä oli sellaista vapauden makua. Olenko mä vapaa?

Se tyttö oli irti sellaisista sosiaalisista normeista, jotka rajoittavat useampia. Selvästi vapaa sielu, vapaampi kuin minä koskaan. Vaan mitä se vapaus mulle olisi. Mä en kaipaa rajattomuutta. Mä en kaipaa hallitsemattomuutta tai kaaosta, en kaipaa kapinaa tai normien rikkomista. Mitä mä kaipaan? Kai se on jotain ajatuksellista vapauden tunnetta, sellaista itsensä hyväksyntää ja turvallisuuden tunnetta, jossa rajat menettää merkityksensä. Sitä ettei niitä tarvitse kaataa vaan että ne voi yksinkertaisesti ylittää. Mä puhun tosin nyt henkilökohtaisesta vapaudesta, vapaudesta ilmaisuun, tunteisiin ja ajatuksiin. Sosiaalialan idioottina se ei mulle tietenkään riitä, kun sitä on aina kaikessa tottunut nostamaan kaikki määritelmät neljälle tasolle.

Yksilö, yhteisö, yhteiskunta, globaali. Miten yhteisö on vapaa? Millainen on vapaa yhteiskunta? Miten taataa globaali vapaus? Mun oma yksilöllinen vapauden kokemus jää sen varjoon, että maailma on täynnä ihmisiä, joilla täytyisi olla mahdollisuus samaan yksilölliseen vapauden kokemukseen. Lueskelin joskus aikaa sitten vapauden positiivisesta ja negatiivisesta tulkinnasta. Täytyy ehkä palata asiaan, muistella, lueskella lisää, ajatella. Mun henkilökohtainen vapauteni sairaudesta, ongelmista, syyllisyydestä, turhista rajoista ja normeista vaatii lisää pohtimista. Epäilen vahvasti, että se romanityttö nosti kätensä tunteakseen tuulen sellaisesta vapauden tunteesta, joka ei kaipaa tällaisia naurettavia pohdintoja.