maanantai 4. huhtikuuta 2011

Taistelu välittämisestä

Huomenta tai päivää, miten sen ottaa.

Harjoitan kaupunkilaisuutta maalla, ovella kävi kaksi naista ja minä kieltäydyin avaamasta. Koirat pitivät metakkaa ja minä tyydyin juomaan kahvia. Jonkin jumalan sanojen saarnaajia varmasti. Menivät naapuria kohti. Pitäisi soitella ja etsiä jotakuta leikkaamaan hiukseni. Ehkä uusi kampaus piristäisi.

Meillä on koirien kanssa tapa. Minä herään aamulla ja avaan huoneeni oven, kaksi koiraa syöksyy iloisesti tervehtien sisään. Ne hyppäävät kanssani sänkyyn ja me teemme olomme mukavaksi. Minä rapsuttelen koiria ja koirat rakastavat minua ehdoitta. Miten paljon helpompi on ottaa vastaan rakkautta koirilta. Kielen lipaisu, kylmä nenänpää poskella, pieni hellä ukina ja hännän veikeä heilutus. Rakkaus on vaihtokauppa, jonka ehdot osaan hyväksyä.

Alaselkä on kipeä. Vierasvuode on kai liian pehmeä. Mitä tänään tekisin? On olo karkuunlähdölle, pakenemista kiitos. Mitä paeta ja minne. Missä olisi helpompaa? Minne pääsisi itseään karkuun? Jokin paikka, jossa minä en olisi minä. Jokin paikka, josta kukaan ei löytäisi. Olisi yksin ja saisi viimeisetkin ihmiset elämästään. Torjuisi oman välittämisensä ja heittäisi toiset ihmiset pois. Saisi karsittua itsestään tarpeen muille. On helpompi olla yksin kuin taistella itsensä kanssa toisten välittämisestä. Oma merkityksettömyys on helpompi sietää kuin huomata oman merkityksen vähäisyys. Sitä on huutava kaipuu ehdottomalle rakkaudelle, eikä sellaista ole. On helpompi olla vastaanottamasta välittämistä kuin taistella omien pelkojensa ja mitättömyyden tunteensa kanssa. Se on sitä, kun ei edes yritä, ei ota riskejä. Erakoituu, koska jokainen toinen ihminen on riski. Toinen ihminen paljastuu vääjäämättä inhimilliseksi ihmiseksi puutteineen ja rakkaus muuksi kuin idealismiksi. En ole uskonut rakkauteen omalla kohdallani enää vuosiin. On olemassa rakkautta, ei vain minulle. Kuka rakastaisi ja miksi.

Minä yritän. Yritän kovasti. En tahdo luopua, muuttua kyyniseksi. Yritän ottaa riskejä, niin paljon kuin jaksan. Elämä vain on juuri nyt vailla mieltä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti