Ihmiset herää eloon. Naapurissa pestään ikkunoita, minutkin valtaa tarve laittaa koti kuntoon. Vähän kerralla jos siivoaisi viikkojen sotkut ja kyvyttömyyden pitää huolta kodistaan. Vein peitot ja tyynyt ulos aurinkoon. Ulkoa kuuluu iloisia ääniä, jossain nuoret miehet nauravat ja juovat olutta. Vain grillintuoksu uupuu. Toinen naapuri heittelee lunta kasoista leveämmälle, jotta ne sulaisi nopeammin. Pieni punarinta pysähtyi kuuseeni hetkiseksi. Toivottavasti tekee pesän ja saan katsella sitä enemmänkin. Linnut laulavat muutenkin ja lokitkin ovat palanneet. Viikon päästä on jo pääsiäinen ja minä olen vielä elossa.
Nyt on se hetki kun pitää epävakaasta persoonallisuudestaan, tämä tunne. Tämä voimakas tunteista lähtevä energian kokemus. En tiedä millaisia muiden ihmisten tunteet ovat, mutta nyt minut täyttää rakkauden, valon ja voiman tunne. Tämä tunne menee lihaksiin ja pakahduttaa. Siinä missä epätoivoni on syvää, on onneni onnellista. Tämä on sellainen yhteyden kokemus kaikkeen ympärillä olevaan. Se on aistimista, tuntemista ja välittämistä. Todellisuuden kokemista kauneimmillaan. Kaikki kuullostaa kauniilta, jopa ohi ajavat rekat. Kaikki näyttääkin kauniilta. Se on ehkä hetkessä olemista, olen paikallani, läsnä. Minulla on elämä veressäni ja maailma on tässä.
Sain valittua eduskuntavaaliedokkaani. Joskus nuorempana sitä oli ehdoton ulkoisista asioista, kuten sukupuolesta ja iästä. Ajatteli, että se muka jotenkin tuo tasa-arvoa. Se, että nuori nainen äänestää nuorta naista ei ole tasa-arvoa, mutta mahdollisuus sellaiseen on tasa-arvoa. Nyt tajuan paremmin, minulla voi olla enemmän yhteistä itseäni puolet vanhemman eläkeläismiehen kanssa kuin ikäiseni naisen. Se on tasa-arvoa ja demokratiaa, että jokainen voi äänestää arvojensa mukaan, muu on sietämätöntä hapatusta.
Vasemmallahan minä seison, en koskaan minkään äärilaidalla kuitenkaan. Luonteessani olen aina sovittelija, kompromissintekijä. Minulle ratkaisut ovat tärkeämpiä kuin arvot sinällään, hyvinvointi on se, joka merkitsee. Olen kuten kuka tahansa, hyvin rakastunut omiin arvoihini ja maailmankatsomukseeni, mutta ei se saa estää yleistä hyvää. Päätöksiä ja ratkaisuja on tehtävä, asemiin uppoaminen ei hyödytä ketään. Taidan siis ajatella kuten kukatahansa politiikko. Kai sitä on jonkinlainen idealisti, tahdon maailman, jossa ihmiset puhaltavat yhteen hiileen, ovat valmiita toistensa edestä antamaan. Minussa on ajatus, että toisen hyvinvointi lisää omaani. Toisen hyvinvointi ei ole minulta pois, koska hyvinvointi on jotain, joka lisääntyy annettaessa. Raha ei ole hyvinvointia, välittäminen, toisesta huolehtiminen, rakkaus, hellyys on.
Iki-ihana Cornell West sanoo: Oikeudenmukaisuus on se, miltä rakkaus näyttäytyy julkisesti ja Hellyys on se, miten rakkaus tuntuu privaatisti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti