Sain käytyä jopa suihkussa. Hiphurraa!
Vielä kun saisi tehtyä joko A) pestyä edes hiukan pyykkiä B) haettua rahaa, jotta voi maksaa elämisensä.
Mä olen alkanut puolitosissani miettiä, pitääkö tässä alkaa myydä alushousujaan kohta, että olisi hiukan enemmän rahaa käytettävissä. Niitä sellaisia miehiä nimittäin on. Ja varmaan naisiakin. En tiedä tosin mitä itse ajattelisin jos oma mies kyseistä toimintaa harrastaisi. Parempi vaihtoehto tietenkin kuin pettäminen, luulisin kuitenkin, että selville saaminen ottaisi melko kipeää. Seksi on niin herkkä kohta itsessä ainakin.
Näin viime yön pelkkiä seksiunia. Huokaus. Useampia himon kohteita viime yön unissa vilahti. Se yksi vietävän söpö bussikuski ja sitten yksi peruskouluaikainen luokkatoveri, johon en unimaailman ulkopuolella ole milloinkaan tuntenut mitään vetoa. Unessa kumpikin olimme jälleen teinejä ja hylkäsimme maailman velvoitteet ollaksemme yhdessä. Tuo kuullostaa niiiiiiin halvalta kioskinovellilta. Mutta se oli niin suloista, sellaista koiranpenturakkautta, jonka viattomuus ei edes kärsinyt unen muusta härskistä sisällöstä. Sama poika (nyttemmin perheellinen mies) totesi mulle parikymppisenä baarissa, että sähän olet tosi kiva tyyppi. :D Se oli niitä hetkiä, jolloin ei tiedä itkeä vai nauraa. Oltiin siis oltu samalla luokalla 9 vuotta. Ei sinällään, hän oli kuitenkin aina kiltti mulle. Ei koskaan kiusannut, kuten ei muuten luokan muutkaan pojat. Noh, äh, mennyttä, historiaa, käsiteltyjä asioita.
On lähdettävä ulos, reippailtava. Melkoiset kuukautiskivut vetää naista kaksinkerroin. Suklaanhimo on massiivinen, edellisestä suklaan syömisestä tulee huomenna viikko, siis jos sitä jäätelössä ollutta ei lasketa. Olen hiukan hämmentyneenä tällä hetkellä, tässä ikään kuin odotan vain sitä seuraavaa nousua tai laskua mielialassa. Olo on tyyni, rauhallinen, miltei odottava. Tunnen halua tarttua johonkin, tehdä jotain. Masentavaa, että olotilakin muuten mahdollisesti johtuu hormonien puutteesta kehossa. Noh, otetaan kaikki mitä annetaan. En ole tarpeeksi hyvässä kunnossa mihinkään isoon, mutta jotain pientä. Ehkä jonkinlaista sosiaalista elämää voisi yrittää keksiä. Lähtisikö pyörimään kaupungille tai jotain. Nyt jos olisi kamera, menisin kuvailemaan juttuja. Toisaalta tekee mieli pakata laukku ja lähteä taas kotikotiin. Äiti varmaan ottaisi kyllä vastaankin. Katsotaan mitä keksitään.
Tämän kirjoituksen soundtrack:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti