Öinen hymy syntyy siitä oivalluksesta asiassa, jonka kanssa on tapellut viikkoja, kuukausia, vuosia. Oivallus, joka on painanut päätä alas ja vienyt hymyn huulilta, naurun kurkusta (tai mun tapauksessa mahasta). Mun on kevyempi olla. Mä tajusin vihdoin jotain. Nyt voin mennä nukkumaan ja huomenna on jotain muuta, tavallista masentuneen elämää. Ystävä tulee käymään, suunnitelmat huomiselle muotoutuvat päässä itsekseen. Mulla on taas huominen. Miten onnellinen mä olen huomisesta tai siis tästä päivästä. Hyvä tyttö! Sä olet ansainnut laihtua ainakin viisi kiloa siitä ajatuksesta, joka teki sut näin onnelliseksi. Onnellisuus kuulemma laihduttaa. (Stressaantunut kroppa pitää kiloistaan kiinni kun luulee hengen olevan vaarassa.)
Mä olen edelleen masentunut paskiainen, mutta mulla on juuri nyt hetki onnea. Kunpa voisin antaa sen sinulle Muru.
Nukkukaa hyvin, en käske, pyydän nätisti, koska toivon tämän lukijoille hyvää. Pushalitus!
Ps. Hulluhan minä, en ole muuta koskaan väittänytkään. Miksi muuten ihmisellä olisi !kaksi! virtuaalista maatilaa, joita se hoitaa paremmin kuin nuokkuvaa enkelinsiipeään? Paskat, huomenna ostan ne purkit ja sen mullan, eihän tästä mitään tule.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti